Hedelmät ja marjat ovat terveellisiä. Kun niistä puristetaan mehu, siihen siirtyvät melkein kaikki hyödylliset ravintoaineet – vitamiinit, kivennäisaineet ja luontaiset sokerit. Tämän perusteella moni saatta ajatella, että myös mehut ovat terveellisiä.
Valitettavasti tämä ei ole totta.
Kaloreiden saannin kannalta on valtava ero siinä, pureskellaanko hedelmiä ja marjoja vai juodaanko niiden mehu. Syödyt auttavat painonhallinnassa, juodut lihottavat.
Nestemäiset kalorit ovat ylimääräisiä
Kolmenkymmenen viiden vuoden ”lihavuusurani” aikana vastaan on tullut tutkimuksia, joista olen oppinut jotain oleellista lihavuuden syistä.
Yksi tällainen kokemus oli yhdysvaltalaisen Barbara Rollsin työryhmän vuonna 2005 julkaisema koe, jossa selvitettiin erilaisten nesteiden vaikutusta kaloreiden saantiin (1). Sen luettuani ymmärsin nestemäisten kaloreiden lihottavuuden.
Tutkimuksessa testihenkilöt söivät noutopöydästä lounasta ruokahalunsa mukaan useita kertoja. Yhdellä kerralla he eivät saaneet juoda mitään, muilla kerroilla heidän piti ruokailun aikana juoda vajaat kaksi lasillista (3,6 dl) erilaisia juomia. Kuvan pylväät esittävät lounaan aikana saatuja kaloreita.
Kun lounaalla nautittiin kalorittomia juomia – vettä ja kevytkokista – kaloripylväät ovat saman korkuiset kuin ilman juomista. Tulos kertoo, ettei vesi tai muu kaloriton juoma lisännyt lainkaan kylläisyyttä. Niistä huolimatta pasta syötiin yhtä paljon kuin ilman juomia.
Kaloreita sisältävien juomien kanssa lounaasta tuli energiaa yli 100 kilokaloria enemmän. Hedelmistä valmistettu täysmehu lisäsi kaloreita yhtä paljon kuin sokeripitoinen virvoitusjuoma.
Liikakalorit johtuvat siitä, etteivät sokeripitoisetkaan juomat lisänneet kylläisyyttä. Näin siksi, että kaikkien nesteiden kylläisyysvaikutus on aivan surkea (2). Sokerikolan ja täysmehun kanssa pastaa syötiin suunnilleen saman verran kuin ilman juomia. Kun siihen päälle tulivat juomien kalorit, kokonaismäärä luonnollisesti kasvoi.
Miksi nesteet eivät lisää kylläisyyttä
Syömisen aikana kylläisyys syntyy siitä, että sisään nielty ruoka alkaa venyttää mahalaukkua. Sen seinämissä olevat hermoanturit aistivat venyttymisen ja välittävät tiedon aivoille. Kun maha on pullistunut riittävästi, aivot ilmoittavat meille ”nyt riittää”. Tunnemme sen mukavan kylläisenä olona.
Pienellä ajatuskokeella voit päätellä, miksi kaloriton vesi ei saa venyttää mahaa eikä aiheuttaa kylläisyyttä.
Kuvittele eläväsi kaukaisella kivikaudella, jolloin kaikki ravinto saatiin luonnosta metsästämällä ja keräilemällä. Lähdet nälkäisenä hankkimaan ruokaa ja matkalla pysähdyt purolla sammuttamaan janosi.
Jos kaloriton vesi venyttäisi mahalaukkua ja siten tekisi kylläisen olon, lopettaisit ruoan etsinnän ja palaisit tyytyväisenä kotaasi. Elintärkeä energia ja muut ravintoaineet jäisivät saamatta. Jos niissä oloissa jollekulle sattui syntymään ”vesikylläisyysmutaatio”, hän kuoli jo lapsena aliravitsemukseen.
Kivikaudella ainoa juoma (äidinmaitoa lukuun ottamatta) oli vesi. Siksi evoluutio on pitänyt huolen siitä, että vedelle kehittyi oikotie mahasta suoleen. Vain kiinteät ruoat jäävät mahalaukkuun niin pitkäksi ajaksi, että sen seinämät alkavat pullistella (3).
Mahalaukkumme on edelleen ohjelmoitu käsittelemään kaikki juoksevia nesteitä vetenä. Kun edellä kuvatussa syömiskokeessa testihenkilöt siemailivat mahaan kokista tai täysmehuna, heidän mahansa tulkitsi sen vedeksi. Mahalaukulla ei mitään aistia, joka olisi kertonut näissä nesteissä olevan kaloreita.
Viimeaikaiset magneettikuvaukset ovat vahvistaneet sen, että juodut nesteet eivät mahassa todellakaan sekoitu syötyyn ruokaan (4). Yllä oleva kuva on otettu pian syömisen jälkeen, jolloin testihenkilö on vähän aiemmin syönyt aterialla kiinteää ruokaa (S solid) ja juonut vettä (W water). Nämä ovat asettuneet mahalaukussa eri kerroksiin. Vesi poistuu nopeasti, kiinteä jää mahaan 1 – 3 tunniksi.
Mehut ovat ultranopeita kaloreita
Hedelmämehut ovat nopeita liikkujia myös suussa. Alla oleva kuva esittää, kuinka suuria määriä erilaisia ruokia ihminen kykenee syömään minuutissa (5).
Kuvan vasemman laidan asteikko näyttää, montako grammaa minuutissa eri ruokia syötiin. Oikeassa laidassa ovat nopeimmat mahaan menijät, omenamehu ja kolajuoma. Niitä siirtyi minuutissa mahaan runsas 600 grammaa. Puolen litran tölkki tai pullo on siis mahdollista tyhjentää alle minuutissa.
Hieman keskikohdan oikealla puolella kuvassa löytyy omena, noin 50 grammaa minuutissa. Omenamehuun verrattuna omenaa hedelmänä syödään 12 kertaa hitaammin.
Eräässä toisessa kokeessa testihenkilöt söivät 500 grammaa omenoita tai joivat samasta määrästä puristetun mehun (6). Tässä ei pyritty nopeimpaan suoritukseen, vaan osallistujat söivät luontaiseen tahtiinsa. Omenoita pureskeltiin keskimäärin 17 minuuttia, mehu solahti alas 1,5 minuutissa.
Hollantilainen ravitsemustutkija Cees de Graaf työryhmineen on tutkinut ruokien suussa viipymisajan vaikutuksia syömiseen ja kylläisyyteen (2). Kun ruokaa pureskellaan suussa, maku- ja hajuaistimukset välittyvät aivoihin, jotka viestittävät ruoansulatuskanavan eri osille: ”varautukaa ravinnon tuloon”.
Syömisen aikana välittyvät hermoviestit tehostavan kylläisyyden syntyä. Vaikutus näkyy mm. kokeissa, joissa sama ruoka-annos on syöty normaalisti tai annettu nenämahaletkulla suoraan mahaan (2). Letkuruoan jälkeen kylläisyyden tuntemukset ovat heikompia kuin syödyn ruoan jälkeen.
Juomat heikentävät kykyämme säädellä syömistä – mahavaikutuksen lisäksi – myös siksi, että ne viipyvät niin lyhyen aikaa suussa. Silloin viestiminen aivoille tulossa olevasta ruoasta on hyvin heikko, mikä vähentää kylläisyyden syntyä.
Mehuissa on nopeita hiilareita
Koska mehut siirtyvät mahasta nopeasti eteenpäin, suoleen tulvahtaa hetkessä suuri määrä sokeria. Sen haitat todettiin jo 40 vuotta sitten kokeessa, jossa verrattiin omenoiden, omenasoseen ja omenamehun vaikutuksia verensokeriin (6).
Kokeessa kymmenen testihenkilöä söivät eri päivinä
- 480 g omenoita,
- Samasta määrästä tehdyn omenasoseen (purée)
- Samasta määrästä tehdyn omenamehun
Sosetta ja mehua syötiin kahdesti: omaa luontaista tahtia (sose 5,9 min ja mehu 1,5 min = fast) ja samaa tahtia kuin omenoita (17 min = slow). Kaikilla kerroilla syötiin sama määrä hiilihydraatteja, 60 g.
Kuvassa ovat viiden koekerran verensokerikäyrät. Kaikilla syömiskerroilla vereen siirtyneet sokerit kohottivat veren glukoosia 30 minuutin kohdalla suunnilleen yhtä paljon, mutta 60 ja 90 minuutin kohdalla oli selviä eroja:
- Omenoiden jälkeen veren glukoosi palasi samalle normaalille tasolle kuin kokeen alussa yön paastotilan jälkeen (ylin yhtenäinen käyrä).
- Mehun jälkeen veren glukoosi laski 60 ja 90 minuutin kohdalla huomattavasti alle normaalin paastoarvon (2 alinta käyrää).
- Soseenkin jälkeen (keskimmäiset käyrät) veren glukoosi oli normaalitasoa alhaisempi, mutta ei niin paljon kuin mehun jälkeen.
- Soseen ja mehun jälkeen nopeat (fast) syömiset johtivat alhaisempiin verensokereihin (katkoviivat).
Kokeen aikana mitattiin myös veren insuliinia. Omenamehusta tulleiden nopeasti imeytyvien hiilihydraattien vuoksi haima ylireagoi erittämällä insuliinia enemmän. Suuri insuliinimäärä vei verensokerin väliaikaisesti liian alas. Samaa todettiin soseen yhteydessä mutta lievempänä.
Syömisen jälkeen syntyvää matalaa verensokeria kutsutaan nimellä reaktiivinen hypoglykemia. Tämän monet meistä (itse kuulun tähän joukkoon) ovat kokeneet, jos aterialla on ollut runsaasti nopeita hiilihydraatteja, etenkin jos sen jälkeen harrastaa liikuntaa. Hypoglykemia saattaa syntyä myös runsaiden makeisten ja makeiden leivonnaisten jälkeen.
Mehuja markkinoidaan terveellisinä
Internetissä on Fruit Juice Matters -tietokanta, joka on suunnattu terveydenhuollon ammattilaisille. Se jakaa täysmehualan Euroopan järjestön AIJN:n (European Fruit Juice Association) tuottamaa informaatiota.
Fruit Juice Matters sivuilla lukee: ”Täysmehu on kätevä tapa lisätä hedelmien kulutusta ja sopii osaksi terveellistä ruokavaliota”. Väitettä perustellaan täysmehun vitamiineilla ja kivennäisaineilla ja runsaalla magnesiumilla.
Vitamiineja, magnesiumia ja muita kivennäisaineita saadaan suomalaisten ravinnosta muutenkin riittävästi. Niiden takia mehuja ei tarvitse juoda.
Sen sijaan liialliset kalorit – lihominen – on suomalaisten suurin ravitsemusongelma. Kaloreiden saannin kannalta täysmehut eivät eroa lainkaan sokeripitoisista virvoitusjuomista. Pieni kierros ruokamarketin mehuhyllyillä kertoo sokeripitoisuuksien olevan välillä 8,2- 11,5 g sataa grammaa kohden. Puoli litraa täysmehua sisältää 41 – 57 grammaa nopeaa sokeria.
Fruit Juice Matters sivuilla vedotaan ravitsemussuosituksiin: ”Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan, että sekä lasten että aikuisten ruokavaliossa lisätyn sokerin määrä tulisi jäädä alle 10 %:iin kokonaisenergian saannista. Hedelmien ja hedelmätäysmehujen sokeria ei ole sisällytetty tuohon 10 %:iin, sillä se on hedelmän omaa luontaista sokeria, eikä sen saantia ole suosituksissa rajoitettu.”
Toden totta! Voimassa oleva vuoden 2014 ravitsemussuositus kehottaa sivun 18 taulukossa välttämään vain ”lisättyä sokeria sisältäviä ruokia ja juomia”.
Tämä jättää porsaanreiän täysmehuille, vaikka ne kaloreiden kannalta ovat yhtä haitallisia kuin lisättyä sokeria sisältävät virvoitusjuomat. Mahalaukku ei todellakaan kykene erottamaan, onko ruokatorvesta vauhdilla saapuva sokerilasti lisättyä vai hedelmistä puristettua.
Lopuksi
Täysmehuihin liittyy kaksi ongelmaa, joita hedelmissä ja marjoissa ei ole:
- Mehuista saadaan ylimääräisiä kaloreita, koska niiden tuoma kylläisyys on heikko.
- Mehuissa on hyvin nopeita hiilihydraatteja (sokereita), jotka aiheuttavat veren sokerin heittelyjä ja muita terveyshaittoja.
Toisaalta, eivät mehut mitään myrkkyä ole. Haitat tulevat suurista määristä.
En mitenkään kannusta kokonaan lopettamaan täysmehujen käyttöä. Aamiaisella lasillisesta täysmehusta saadut vajaat sata kilokaloria tuskin sotkee kenenkään painonhallintaa. Kun mehua siemailee muun aamupalan kanssa, verensokerin heitot tasoittuvat.
Mutta jos käytät täysmehuja janojuomana siinä uskossa, että ne ovat terveellistä, on syytä pysähtyä ajattelemaan. Liikakaloreiden ja verensokerin kannalta täysmehut ovat yhtä lihottavia ja epäterveellistä kuin sokeripitoiset virvoitusjuomat.
Kirjallisuutta
- DellaValle DM, Roe LS, Rolls BJ. Does the consumption of caloric and non-caloric beverages with a meal affect energy intake? Appetite 2005;44:187-93.
- de Graaf C. Why liquid energy results in overconsumption. Proc Nut Rev 2011;70:162-70.
- Janssen P, van den Berghe P, Verschueren S ym. Review article: the role of gastric motility in the control of food intake. Aliment Pharmacol Ther 2011;33:880-94.
- Camps G, Mars M, de Graaf C, Smeets PAM. A tale of gastric layering and of a liquid meal: Gastric emptying ofaliquid meal with water blended in or consumed separately. Physiol Behav 2017;176:26-30.
- Viskaal-van Jongen, Kok FJ, de Graaf C. Eating-rate of commonly consumed foods promotes food and energy intake. Appetite 2011;56:25-31.
- Haber GB,Heaton KW, Murhy D, Burroughs LF. Depletion and disruption of dietary fibre. Effects on satiety, plasma-glucose, and serum insulin. Lancet 1977, Oct 1, 679-82.
Kiitos kinnostavasta kirjoituksesta.
Osaatko sanoa miten vihannesten kanssa tapahtuu kun niistä tehdään smoothieta? Nythän on tavaton hypetys siitä, että jokaisella ruokahifistelijällä olisi kotona kone, joka jauhaa kaikki virheän nestemäiseen muotoon ja sitä sitten pitäisi nautiskella terveystuotteena.
Smoothien vaikutuksesta kylläisyyten en ole löytänyt tutkimuksia. Joka tapauksessa on hyvin todennäköistä, että ne ovat terveellisempiä kuin mehut. Ensinnäkin, niiden viskositeetti on suurempi, mikä hidastaa poistumista mahasta. Esim. tomaattikeitto, joka viskositeetiltaan lienee lähellä snoothieta, tuottaa kylläisyyttä. Toinen seikka on syömisnopeus. Smoothieta syödään tavallisesti lusikalla, jolloin sitä syödään paljon hitaammin kuin juomia. Tämä vähentää määriä ja orosensorinen vaikutus (tutkijoden termi suussaoloajasta) on voimakkaampi, mikä lisännee kylläisyyden syntymistä. .
Pitkälti samaa mieltä. Myös Harvardin kohorteissa tuoremehu näyttää yhtä lihottavalta kuin sokerilimu.
Granaattiomenan mehusta on myös tutkimus jossa se vähensi (!) vaalean leivän aiheuttamaa verensokerin nousua. Todella mielenkiintoinen tutkimus kun mehun sokerit tuli vielä leivän hiilihydraatin päälle, ja silti sokeri oli alempana.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29021286
Sellainen pieni etu täysmehuun kuitenkin aterian yhteydessä liittyy, että ainakin appelsiinimehu vähentää aterianjälkeistä inflammaatiota vs. pelkkä sokerijuoma. Näitä tutkimuksia on muutamia, tässä niistä yksi http://ajcn.nutrition.org/content/91/4/940.long
Joten voi olla että mehujen välillä on pieniä eroja kun ruvetaan tarkkaan hakemaan.
Kiitos Reijo täydentävistä kommenteista. Hedelmämehuilla on varmasti joitain etuja verrattuna pelkkiin värjättyihin sakkaroosiliuoksiin eli sokerilimonadeihin. Tässä jutussani käsittelin aihetta vain kaloreiden kannalta, jossa hedelmmehut eivät merkittävästi eroa virvoitusjuomista.
Kuten Reijo nostit esiin, näistä täysmehun kardiometabolisista ja inflammaation liittyvistä yhteyksistä on tosiaan julkaistu jonkin verran tutkimuksia, jotka viittaisivat täysmehun myönteisiin vaikutuksiin.
Mitä tulee Harvardin kohorttitutkimuksiin (esim. Mozaffarian ym. 2011), täysmehun lisääntynyt käyttö oli yhteydessä lihomiseen. Sokeroiduilla juomilla vaikutus oli kuitenkin voimakkaampi kuin täysmehuilla. Tutkimusasetelma (verrattiin ruoka-aineiden käytön LISÄÄMISEN vaikutusta) tuo esiin myös sen, että täysmehujen käytössä on varmasti järkevää pitäytyä kohtuudessa.
Sanna Talvia
FT, ravitsemusasiantuntija
Fruit Juice Matters -ohjelma
Eikös ole tutkimuksia missä ennen ateriaa juotu vesi pienensi aterialla nautittua kalorimäärää? Tässä yksi: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/26237305/?i=5&from=water%20before%20meals&sort=%5Brelevance%5D
Kiitos palautteesta. Löytyy toinenkin koe, jossa puoli litraa vettä ennen ateriaa on laihduttajilla auttanut 1 – 2 kiloa parempaan tulokseen. Lisäksi löytyy pari koetta, joissa lounaalla syödyt kalorit ovat vähentyneet, jos sitä ennen on juotu puoli litraa vettä.
Jos jotain olen fysiologiasta olen oppinut, on se, että mikään biologiassa ei ole 100-prosenttista. Lienee mahdollista, että näin suuri vesimäärä fysiologian kautta vaikuttaa jonkin verran kylläisyyteen. Toinen mahdollisuus on, että veden juontiseremonia ennen ruokailua vaikuttaa mieleen. Muistuttaa painonhallinnasta ja sitä kautta vaikuttaa syömiskäyttäytymiseen aterialla.
Kalorinäkökulma on kapea. Sopii kyllä lihavuustutkijalle, mutta voi johtaa myös harhaan. Rasvoissa ja öljyissä on sama kaloripitoisuus, mutta ravitsemukselliset ominaisuudet ovat hyvin erilaiset.
Myös mehuja on erilaisia. Täysmehuissa on eroja riippuen raaka-aineena käytetystä hedelmästä, marjasta tai kasviksesta. Täysmehuissa ei ole lisättyä sokeria ja niillä tulee aina olla hedelmälle tyypillinen väri, aromi ja maku täysmehudirektiivin mukaan. Lisäksi appelsiinitäysemehu vähentää tutkitusti aterian yhteydessä nautittuna aterian jälkeista inflamaatiota kuten Reijo aiemmin jo kommentoi. Marjatäysmehuilla on saatu saman suuntaisia tuloksia. Vesiliukoiset vitamiinit ja antioksidantit ovat täysmehussa mukana. Täysmehun korkea pitoisuus kertoo paljon mehun laadusta. Täysmehuissa hedelmä/marja/kasvispitoisuus on aina 100%.
On totta, että kuidut ja kuoret jäävät puristuksen aikana toiseen fraktioon. Kuituja voi nauttia muun aterian yhteydessä lisää.
Jos smoothie sisältää vain kasvipohjaisia raaka-aineita, niin juoma vastaa raaka-aineidensa ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Pieni partikkelikoko helpottaa sulamista ja nopeuttaa imeytymistä, myös tärkeiden ravintoaineiden. Näissä smoothieissa tilanne on 6-6.
Jos pakasteessa olleiden marjojen nautittavuus parantuu juomien muodossa esim. smoothiet, niin niiden käytöstä ei tule ihmisiä moittia. Kotona voi ruokahävikkiä pienentää valmistamalla nahistuneita hedelmistä juomaa tehosekoittajalla. Mehujen tuomitseminen yksipuolisella tarkastelulla ei lisää kasvisten monipuolista käyttöä. Suomalaiseen ruokakulttuurin kuuluvien marjamehujen valmistusta ja käyttöä tulee voida jatkaa ja ottaa avuksi uudet säilöntämenetelmät, jotta sokerin lisäämistä voi vähentään. Fiksut suomalaiset ovat näin jo tehneetkin. Kohtuullinen ja monipuolinen erilaisten kasvipohjaisten mehujen ja juomien käyttö tulee nähdä osana hedelmien/marjojen/kasvisten kasvavaa kulusta.
Kiitos palautteesta. Voin yhtyä moniin esittämiisi näkökohtiin. Tarkastelin mehuja pelkästään liikakaloreiden kannalta, koska ylipaino on suomalaisten ravitsemusongelma nro 1. Tästä näkökulmasta runsas mehujen käyttö todellakaan ole järkevää.
Fruit Juice Matters -ohjelman ravitsemusasiantuntijana haluaisin kiittää Pertti sinua täysmehuaiheen käsittelystä: on hyvä, että täysmehujen terveysvaikutuksista käydään keskustelua. Loppukaneettisi kohtuullisuutta korostava näkökulma on itse asiassa keskeinen viesti myös asiantuntijoille suunnatussa, tiedeperustaisessa viestintäohjelmassamme: täysmehu voi kohtuudella käytettynä olla osa terveellistä ruokavaliota.
Kohtuullisuus korostuu myös suomalaisissa ravitsemussuosituksissa 2014, joissa sanotaan, että ”täysmehuja voi nauttia yhden lasillisen päivässä aterian yhteydessä”. Porsaanreiästä ei siis voida puhua, sillä käytöstä ohjeistetaan. Ohjelmassamme pyrimme viestimään, että tätä yhtä lasillista aterian yhteydessä on turha pelätä sen sisältämän sokerin vuoksi. Suomalaisten keskimääräistä täysmehun käyttöä voi pitää varsin kohtuullisena. Finriski 2012 –tutkimuksessa noin neljännes aikuisista raportoi käyttäneensä täysmehua tutkimusajankohtana. Mehua juoneilla keskimääräinen käyttömäärä oli naisilla 1,7 dl ja miehillä 2,4 dl. Lisäksi on todettu, että täysmehua juovat ihmiset syövät muita enemmän hedelmiä ja vihanneksia.1 Täysmehu siis pikemminkin täydentää kuin korvaa hedelmien ja marjojen käyttöä. Myös FJM-ohjelmassa korostamme tätä täysmehun täydentävää roolia.
Täysmehussa on luontaisen sokerin lisäksi myös vesiliukoisia vitamiineja ja polyfenoleja. Polyfenoleilla saattaa etenkin marjatäysmehuissa olla relevantti merkitys kirjoituksessa esille nostetun verensokerin säätelyn kannalta.
Itä-Suomen yliopistossa toteutetussa marjatutkimuksessa 20 tervettä, keski-ikäistä naistutkittavaa nautti 35 grammaa sakkaroosia kolmella erilaisella tavalla: sakkaroosin lisäksi nautittiin soseutettuja mustaherukoita tai puolukoita, sakkaroosi nautittiin nestemäisen puolukka- tai herukkanektarin kera tai tutkittava nautti vain nestemäistä sakkaroosiliuosta.2 Pelkän sakkaroosin nauttiminen nosti veren glukoosi- ja insuliinipitoisuuksia nopeasti. Verensokeri laski lähtötasolle nopeasti ja vielä sen alle noin tunti annoksen nauttimisesta aiheuttaen hypoglykemian. Kun tutkittavat nauttivat saman sakkaroosimäärän soseutettujen marjojen kanssa, veren sokeri- ja insuliinipitoisuuden nousu pieneni ja lasku hidastui eikä aiheutunut hypoglykemiaa. Tässä tutkimuksessa samankaltainen vaikutus havaittiin, kun sakkaroosi nautittiin marjanektarin kanssa.
Tutkijat pohtivat tutkimusjulkaisussaan, että vaikutukset voivat johtua juurikin marjojen polyfenoleista, jotka hidastavat sakkaroosin pilkkoutumista ja glukoosin imeytymistä.2 Vaikutuksen säilyminen marjanektarilla viittaa siihen, että polyfenolit saattavat tasoittaa glykeemistä vastetta myös mehumuodossa.
Fruit Juice Matters -viestintäohjelman tarkoituksena on tuoda esiin täysmehuja koskevaa tieteellistä tutkimustietoa. Täysmehu näyttää tämänhetkisen tutkimuksen perusteella selvästi eroavan terveysvaikutuksiltaan sokeroiduista juomista. Tarve ruoka-aine- ja jopa ruokavaliolähtöiselle tutkimukselle ja -viestinnälle onkin vahvasti tunnistettu ravitsemustieteen piirissä: yhden ravintoaineen sijaan meidän tulisi tarkastella ruoka-aineen koko ravintoprofiilia, Pidän täysmehua kiinnostavana esimerkkinä ruoka-aineesta, jonka runsasta käyttöä ei voi perustella terveysnäkökulmasta, mutta jonka kohtuullisesta käytöstä (lasi aterian yhteydessä) voi toisaalta olla jopa terveydellistä hyötyä. Se siis selvästi haastaa ajallemme tyypillisen mustavalkoista (hyvä-huono, terveellinen-epäterveellinen) ravitsemusajattelua.
Sanna Talvia, FT ravitsemusasiantuntija
Fruit Juice Matters -ohjelma
Kiitos asiallisista kommenteista. Muistan nuoruudessani joskus nauttineeni hikisen lenkin jälkeen litran tuoremehua (siten tuohon aikaan täysmehuja kutsuttiin) janooni kokonaisen litran ja sen mukana 100 g nopeaa sokeria. Silloin ei nopeista hiilareista vielä tiedetty mitään. Myöhemmin olen silloin tällöin nähnyt nuorten miesten juovan janoonsa suuria mehumääriä. Toivon että tieto runsaan mehujen nauttimisen haitoista tavoittaa nämä suurkuluttajat.
Myös muutamat ravitsemusterapeutit, joiden kanssa on keskustellut, ovat kertoneet potilaistaan, jotka ovat käyttäneet erittäin runsaita määriä täysmehuja, kun ”nehän ovat terveellisiä”. Tämä nostaa minusta hyvin esiin sen haasteen, mikä liittyy ravitsemusviestintään: ruoka-aineet eivät ole niin musta-valkoisen terveellisiä tai epäterveellisiä, kuin millainen mielikuva niistä halutaan luoda. Kyse on paljon myös käyttömääristä ja – tiheyksistä. Niiden, samoin kuin ruokavalion kokonaisuuden perusteella päästään yksilötasolla vasta paremmin arvioimaan syömisen terveellisyyttä. Täysmehua pidän ravitsemuksellisesti erityisen kiinnostavana juuri siksi, että sitä on vaikea määritellä mustavalkoisesti. Lisäksi näen, että emme ole aikaisemmin olleet riittävän kiinnostuneita täysmehun terveysvaikutuksista – se on epidemiologisissa tutkimuksissa niputettu milloin mihinkinbruoka-aineryhmään, joka hankaloittaa tutkimusten välistä vertailua. Uutta epidemiologista ja kliinistä tutkimusta on tullut ja tulossa, jossa täysmehun roolia tarkastellaan itsenäisenä ruoka-aineet. Tämä on minusta hyvä ja kiinnostavaa ja tärkeää mm. suositusten tutkimusperustaisuuden näkökulmasta. Nyt täysmehun rooli suosituksissa vaihtelee jonkin verran maakohtaisesti esim. Euroopassa. Tämä selittynee osittain sillä, annettu suositus ei ole perustunut spesifisti juuri täysmehututkimukseen.
Mitenkäs Rybb et Deckerit. Suomalainen juoma,
jossa hedelmäliha mukana? Nopea vai hidas?
(En ole enää itse pitkään aikaan ostanut enkä kokeillut kun alkoivat lisätä sokeria tms).