Skip to main content

Joulu ja paino

Kivipellon torpassa Kurikassa isäni lapsuudessa 1910-luvulla joulun ruoat olivat seuraavanlaisia (1): Joulupöydässä klimppisoppa oli tavallista herkullisempi: klimpit oli valmistettu vehnästä (ohran sijasta) ja niissä oli rusinoita. Tarjolla oli rosollia eli sallattia, joka on perunasta, porkkanasta ja punajuuresta valmistettu kylmä ruokalaji. Jouluun kuului aina koivuntuhkassa liotettu lipeäkala, ”jonka rinnalla nykyään kaupasta ostettu lipeäkalahyytelö ei ole mitään”. Liharuokana tarjottiin siansylttyä. ”Kahvin kanssa saatiin oikein vehnäjauhoista leivottua pullaa siivuina tai nisuäijinä.” Piparkakkuja oli kuusen koristeina, ehkä niitä riitti muutama myös lasten syötäviksi.

Sata vuotta sitten suomalaisessa maatalossa tuskin kukaan kykeni lihomaan edes joulun aikaan. Siihen verrattuna nykypäivän ruokamaailma on kymmenen tai viisikymmentä kertaa lihottavampi ympäri vuoden. Tähän liittyen näkee usein toistettavan sanontaa: ”Sillä ole merkitystä mitä syöt joulun ja uuden vuoden välissä vaan sillä, mitä syöt uuden vuoden ja joulun välissä.”

Pitääkö sanonta paikkansa? Mitä tiedetään joulunajan vaikutuksesta painoon?

Tutkimuksia joulun vaikutuksesta painoon

Yllä oleva aloituskuva on ilmestynyt lihavuustutkimuksia julkaisevan lehden joulukuun numerossa 1992 (2). Ruotsalaisten tutkijoiden artikkelin yhteenveto oli ladottu joulukuusen muotoiseksi.

Tutkijat olivat seuranneet laihdutusohjauksessa olleita hyvin ylipainoisia henkilöitä, jotka edelleen kävivät seurantakäynneillä laihtumistuloksen ylläpitämiseksi. Vertailuhenkilöinä oli normaalipainoisia sairaalan työntekijöitä.

Joulun ja loppiaisen välillä lihavien paino nousi keskimäärin 0,6 kg ja kontrollien 0,4 kg, siis käytännössä saman verran. Keskiarvojen taakse kätkeytyi suuria eroja. Normaalipainoisilla painonmuutoksen ääripäät olivat 1,2 kilon laihtuminen ja 2,2 kilon painon nousu. Lihavien joukossa oli sekä kilokaupalla laihtuneita että lihoneita.

Ruotsalainen tutkimus ei kerro mitään joulun vaikutuksesta tavallisten ihmisten painoon. Sairaalahenkilökunta ei edusta väestöä, ja hyvin lihavien henkilöiden tuloksia ei voida soveltaa tavallisiin ylipainoisiin. Sen sijaan tuloksista voidaan päätellä, että joulun yltäkylläinen ruoka- ja herkkutarjoilu johtaa monilla hyvin ylipainoisilla henkilöillä ongelmiin, vaikka he ovat saaneet ohjausta painonhallintaan.

Amerikkalaisessa tutkimuksessa seurattiin 195 aikuisen painoa kiitospäivästä marraskuun lopulta uuden vuoden alkupäiviin (3). Keskimääräinen painon nousu oli 0,37 kiloa, mutta ylipainoisista 14 prosentilla paino nousi yli viisi naulaa (>2,3 kg). Tämän kuuden viikon juhlien jakson aikana tapahtui puolet koko vuoden painon noususta.

Kolmannessa tutkimuksessa, seurattiin nettiaineiston avulla yli 2500 henkilön painoa kolmessa maassa, joukossa normaalipainoisia ja lihavia (4). Verrattuna punnitukseen 10 päivää ennen joulua ja 10 päivää joulun jälkeen, paino nousi USA:laisilla 0,4  % ja saksalaisilla 0,6 %. Japanilaiset eivät joulua vietä, mutta heidän tärkein juhla-aikansa golden week (toukokuun alussa) nosti painoa 0,5 %.  Kaikissa maissa paino laski juhlakauden jälkeen, mutta ei kesään mennessä palautunut aivan kokonaan.

Näiden tutkimusten valossa joulun aika aiheuttaa keskimäärin vain vähäistä nousua ihmisten painossa, mutta osalla ylipainoisia on paineita merkittäviin liikakiloihin.

Joulujojoilua ja kevyttä painon tarkkailua

Jos kuulut kahden miljoonan ylipainoisen suomalaisen joukkoon, miten joulunajan ilon ja ruoasta nauttimisen saisi yhdistettyä lempeään painoinhallintaan?

Eräs tuttavani, kuusikymppinen mies, käyttää ”anna mennä täysillä, mutta korjaa syntyneet vahingot” -menetelmää.  Hän aloittaa jo viikon etuajassa harjoituskinkulla asiaankuuluvine lisukkeineen. Sitten jouluaatosta lähtien perheen ja ystävien kanssa nautitaan useiden päivien ajan ilman mitään pidäkkeitä: kalaa, kinkkua, kinkkukastiketta, laatikoita, olutta, viiniä, glögiä ja snapseja, kakkuja, torttuja, keksejä, karkkeja jne.

Tuolla menolla paino nousee 3 – 4 kiloa. Tammikuun alussa mies ottaa esiin sukset, aloittaa lenkkeilyn ja ryhtyy kohtalaisen tiukalle dieetille. Kuun lopussa paino on tavallisesti tippunut viisi kiloa, ja ”olo on huippuluokkaa”.

Tämä ei ole kovin lempeää painonhallintaa, enkä halua suositella sitä yleispäteväksi jouluajan ohjeeksi. Hieman rauhallisempikin meno riittää joulusta nauttimiseen. Mutta tuttavani joulusta voi ottaa oppia siinä, että hän tietää koko ajan, mitä painolle tapahtuu. Ja joka vuosi hän hoitaa kertyneet joulukilot pois.

Tässä hieman maltillisempi ehdotus joulun ajalle:

  • Painon seurantaa kannattaa harrastaa vuoden muinakin aikoina, mutta jos et sitä tee, punnitse itsesi aatonaaton aamuna ja merkitse paino muistiin.
  • Psyykkaa itsesi siihen, ettet joulupöydässä ajattele painoasi. Nauti täysillä ateriasta ja muiden seurasta, lasten ilosta.
  • Jatka samaa linjaa koko jouluviikko, älä siis aktiivisesti harrasta painonhallintaa.
  • Punnitse itsesi 3. päivä tammikuuta aamulla. Ei siis vuoden ensimmäisenä päivänä, jolloin uudenvuoden bileiden suolaisten ruokien ja alkoholin aiheuttama nestelasti voi vääristää tulosta.
  • Jos paino on noussut yli kilon, palauta se takaisin.

See-food -kalorit piiloon

Jouluaterialla siis nauti iloisin mielin pöydän antimia. Tässä tueksi muutama rauhoittava tieto jouluruoista.

Suomalaiseen joulupöytään kuuluu painon kannalta todellisia terveysruokia. Sadassa grammassa vähärasvaista kinkkua on vain runsas 100 kilokaloria, peruna- ja lanttulaatikoissa vielä vähemmän. Näiden energiatiheys on pienempi kuin perinteisissä suomalaisissa ympärivuotisissa ruoissa, jotka nekin ovat painonhallinnan kannalta turvallisia. Varsin kohtuullisia ovat myös mäti ja muut kalaruoat. Juustojen tiheämmät kalorit eivät kokonaisuudessa paljoa merkitse.

Toista ääripäätä edustavat jouluajan syötäviksi ujuttautuneet monenlaiset herkut, joissa on kaloreita erityisen tiheässä. Työpaikalta ja muilta tahoilta voi joululahjoina kertyä useita konvehtirasioita ja suklaalevyjä, joiden energiatiheys on yli 500 kcal sadassa grammassa. Ruokakaupan joulutarjous – esimerkiksi kolme laatikkoa eli 120 suklaamakeista/5300 kilokaloria kympillä – saattaa houkutella ostamaan suuria määriä. Lisäksi tulevat muut makeiset ja keksit, myös rasvaa tihkuvat joulutortut, joiden tiheys on yli 400 kilokaloria.

Näissä kannattaa vähentää see-food eli näköruoka -vaikutusta. Kivikauden perintönä katseemme hakeutuu helposti kaikenlaiseen syötävään ja erityisen hanakasti energiatiheisiin herkkuihin. Tämän seurauksena jatkuvasti esillä olevia herkkuja tulee napsittua suuhun puolihuomaamatta.

See-food -efekti voidaan yksinkertaisesti eliminoida säilyttämällä edellä mainittuja herkkuja kaapissa. Jos haluaa pelata varman päälle, ne kannattaa sijoittaa tavallista hankalampaan paikkaan, korkeimmalle hyllylle tai vaatekaappiin. Sieltä ruokailusta vastaava henkilö ottaa niitä esille sen verran kerrallaan kuin tuntuu sopivalta.

Tämä todennäköisesti lisää nautinnon määrää jouluviikkona.

Tunnettu yhdysvaltalainen onnellisuustutkija Martin Seligman kertoo kirjassaan (5) suuresta herkustaan ranskalaisesta jäätelöstä: ”Toinen lusikallinen jäätelöä on vain puoliksi niin hyvää kuin ensimmäinen, ja neljäs lusikallinen on pelkkiä kaloreita.”

Näinhän se menee. Makuaistimme herkkyys vähenee jokaisella maistamiskerralla. Itse olen ollut monta kertaa tilanteessa, jossa konvehtirasiassa riittää syötävää, mutta suklaapalojen maittavuus on pudonnut lähelle nollaa. Silti käsi käy automaattisesti rasiassa.

See-food suojatuista jouluherkuista on mahdollistan nauttia enemmän ja pitempään.

Mikään koodi tai säännöstö ei vaadi, että kaikki jouluajan herkut pitäisi syödä uuteen vuoteen mennessä.

Iloista ja rauhallista joulua!

 

Kirjallisuutta

  1. Mustajoki Lauri. Jotakin lapsuuteni joulunvietosta. Toiska Nyysi 1981, nro 20, s. 2 – 4.
  2. Andersson I, Rössner S. The Christmas factor in obesity therapy. Int J Obes 1002;16:1013-5.
  3. Roberts SB, Mayer J. Holiday weight gain: fact or fiction? Nutr Rev 2000;58:378-9.
  4. Helander EE, Wansink B, Chieh A. Weight gain over the holidays in three countries. NEJM 2016;375:1200-2.
  5. Seligman MEP. Aito onnellisuus. Art House 2008.