Kiitos kiinnostuksesta ja kommenteista.

Kuten totesit, blogikirjoituksessani mainitsin, että lihavuus lisää sairauksia. Niitä aiheuttavat pääasiassa aineenvaihdunnanhäiriöt, joita etenkin esille tuomasi maksasolujen rasvoittuminen (viskeraalisen mahaontelon rasvan ohella) aiheuttaa.

En ole paljoa perehtynyt rasvamaksaan, en tunne syvällisesti siihen liittyviä aineenvaihdunnan mutkallisia tapahtumia. Siksi tietoni ei riitä kaikkien mainitsemiesi asioiden pohtimiseen. Seuraavassa yleisemmän tason ajatuksia, joita olen omaksunut lukemieni artikkeleiden perusteella.

Ihmisen maksan rasva näyttää olevan varasto, joka nopeasti ja huomattavasti reagoi liikakaloreille ja kaloreiden puutteelle. Hyvin tiukalla dieetillä, kuten erittäin niukkaenergiaisella ravintovalmisteella, runsas maksan liikarasva voi enemmän kuin puolittua parissa viikossa. Käsitykseni on, että ketogeenisellä dieetillä todettu nopea teho johtuu pääasiassa reilusta kaloreiden vähentymisestä eikä niinkään hiilihydraattien ja rasvojen suhteesta. Energian vajauksen vallitessa ihminen korvaa puuttuvat kalorit ensisijaisesti maksan rasvasta saadulla energialla. Terveyden kannalta hyvä uutinen.

Rasvamaksaan voidaan vaikuttaa myös rauhallisemmalla laihduttamisella. Duodecim-lehden katsauksen (2015 nro 18, löytyy netistä) mukaan 5 % painon pudottaminen vähentää maksan rasvoittumista 7 – 9 %. Myös liikunta, sekä kestävyys että lihasharjoittelu, ilman laihtumista vähentää maksan rasvan määrää.

”Mikään sairauksista ei ole pelkästään ylipainon aiheuttama, mutta liika rasvakudos lisää sairastumisen vaaraa. ” Kirjoituksessa toistuu kuitenkin useasti, että ”lihavuus aiheuttaa / lisää…”. Ehkäpä olisi hyvä tarkastella laihtumisen biokemiaa kahteen suureen kansansairauteen, rasvamaksa ilman alkoholia ja t2 sokeritauti, siitähän voisi olla apua sadoilletuhansille ihmisille.

Rasvamaksaa on useasti tutkinut prof. Yki-Järvinen. Hän on tutkimuskoosteissaan todennut, että tehokkaimmin rasvamaksan sulattaa erittäin vähähiilihydraattinen dieetti VHH, muutamassa päivässä -30%, ja voimakas kalorirajoitteinen dieetti on myös tehokas. Tämä jälkimmäinen, joko voimakas yli 500 kcal rajoitus tai ravintoliemipussi, saavuttaa edellisen n. 10 viikossa. Julkisuudessa tosin hän keskittyy esittelemään vain tätä jälkimmäistä keinoa.

VHH pyrkii saamaan maksan tuottamaan rasvahapoista ketoaineita. Rasvamaksan määritelmä 5% painosta tarkoittaa n.75g ylimääräistä rasvaa. Jos ketoaineita tehdään vaikkapa 50g / d ja maksa siirtyy glukagonin (insuliinin puutteen) vaikutuksesta itsekin käyttämään rasvaa polttoaineena, niin sulamisvauhti on melkoinen. Tämä hormonaalinen tila vaatii siis rasvojen syöntiä ja hiilarin välttelyä, ja vieläpä lipolyysi eli rasvavarastoista nouto kasvaa. Syödyn määrän on pakko laskea…

Vähäkalorinen lähestymistapa vähentää kaikkia makronutrientteja, ja maksa sopeutuu tähän kalorienergian laskuun hiljalleen. Hiilarit eivät laske niin alas, että edellä kuvattu ketogeenistä sopeutumista tapahtuisi.

T2 sokeritauti on jonkinlainen insuliiniresistenssin ja metabolisen häiriötilan huipentuma. Taudin puhkeamista edeltää alati kasvava insuliinin tarve (sekä huippueritys että kestoaika 50%-200% yli normaalin), kunnes huippuerityskyky hiipuu mutta kykyä on silti enemmän kuin terveellä (yleistys ja yksinkertaistus). Jäljelle jää myös lepoinsuliini taso, joka on korkeampi kuin terveellä. Miten laihtuminen tähän vaikuttaa?

Laihtuminen eli rasvamassan väheneminen vaatii lipolyysin tason, joka on suurempi kuin soluun takaisin pyrkivä sokeri- ja rasvakalori. Insuliinin päätehtävä on toimia kaloreiden sisäänheittäjänä, joten sen vaikutus täytyy saada laskemaan. Samat laihdutustemput kuin edellä toimivat, mutta myös äärimmäinen hiilihydraattipohjainen dieetti on ollut toteutuksessa lähinnä Amerikassa. Mekanismi on hieman mystinen, mutta jotenkin tämän dieetin täytyy vaikuttaa solujen insuliiniherkkyyteen ja sitä kautta vähenevään insuliinin tarpeeseen. Tästä voi päätellä, että vaikka ”sokerin vähentäminen” lieventää tai parantaa, niin se ei tuo mukanaan käänteistä kausaliteettia ”sokerin syöminen aiheuttaa…”.

Eniten tutkimusta T2D ja ketogeenisestä dieetistä on tehnyt Virta Health. Tarkoitus on korjata sekä insuliiniresistenssiä että insuliinin tuottokykyä, vähentämällä dieetistä aiheutuvaa tarvetta insuliinille. Insuliinin ylimmäinen käskijä on hiilari. Mekanismi on sama kuin edellä kuvattu, keho sopeutuu rasvapohjaisiin polttoaineisiin ja maksa kurnuttaa glukoosia (ketoaineiden rinnalla glukagonin käskyttämänä). Lipolyysin lisääntyminen näissä olosuhteissa selittää laihtumista.

Kalorirajoitteinen lauhduttaminen on ongelmallisempi, erityisesti jos T2D lääkitään. Esim. ravintoliemen sisältämä pieni määrä hiilaria vaatii insuliinia prosessoituakseen. ”Lepo” ei toteudukaan yhtä suurena kuin edellä. Mutta koska määrä aiempaan verraten vähenee, hidasta edistymistä pitäisi olla tiedossa. Ilman kalorirajoitusta mitään lievennystä ei ole luvassa.

JR
PS. Jos tässä päättelyssä on vikaa tai täydennettävää, siitä oli hyvä kuulla.

lähteitä:
Yki-Järvinen: Nutritional Modulation of Non-Alcoholic Fatty Liver Disease and Insulin Resistance
Virta Health: one-year-nafld-outcomes-clinical-trial
Kohrt: Insulin Resistance in Aging Is Related to Abdominal Obesity