Lähteessä 11 tutkittiin hazdojen fyysisesti aktiivisten MK:n energiankulutusta ja linkkiä lihavuuteen:
”Metabolisen energiankulutuksen samansuuruisuus monilla eri kulttuureilla haastaa nykyisestä lihavuusmallista osan, minkä mukaan länsimaiset elämäntavat johtavat energiankulutuksen pienenemiseen. Me oletamme hypoteesina, että ihmisen päivittäinen energiankulutus on evoluutiossa kehittynyt fysiologinen piirre, joka on pitkälti riippumaton kulttuurisista eroista.

Hazdan MK:n keskuudessa TEE: n (Total energy expenditure) mittaukset haastavat näkemystä siitä, että länsimaiset elämäntavat aiheuttavat poikkeuksellisen alhaisia energiankulutuksia, ja että energiankulutuksen väheneminen on liikalihavuuden ensisijainen syy kehittyneissä maissa.

Huolimatta korkeasta fyysisestä aktiivisuudesta ja riippuvuudesta luonnonvaraisista elintarvikkeista, Hadza TEE oli samanlainen kuin länsimaalaisilla ja muilla markkinataloudessa elävillä. ”

Liikunta tai ei-liikunta ei tutkijoiden mukaan voi selittää lihomista. Liikunnan hyötyyn on syytä uskoa, vaikka se hyöty tulisi siis muualta.

Lainaus ”Vielä yksi vihje, mitä voisit omaksua MK:n elintottumuksista. Ota aamupäivällä reppu selkään ja kävele ruokakauppaan. Kiertele matkalla sen verran, että vähintään viisi kilometriä tulee täyteen. Kerää reppuun ruokaa vain se määrä, jonka yhden päivän aikana tarvitset. Kävele samaa reittiä takaisin. Toista sama seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana, ja sitä seuraavana…”

Hyvä vihje, jonka voi toteuttaa polkupyörälläkin. Voin suositella kokemusperäisesti.

Lähteessä 14 on asia esitetty seuraavasti: Noin 80% aivojen energiantarpeesta voidaan tuottaa ketoneista. Mutta normaalin aivotoiminnan ylläpito yksilöissä, jotka on sopeutuneet lähes hiilihydraatteista karsitulle ruokavaliolle, ehdoton 30-50 g:n (Institute of Medicine 2006) ruokavalion hiilihydraattiosuus päivässä täydentää maksan gluconeogenesis -kapasiteetin ja aivojen glukoosin tarpeen välisen kuilun (Macdonald 1988). Päivittäistä hiilihydraattien syöntiä 50 – 100 g pidetään välttämättömänä ketopolttoaineisiin siirtymisen ehkäisemiseksi aikuisilla (Institute of Medicine 2006). Tämä on yhdenmukaista realistisemman käytännön suositellun vähimmäistarpeen kanssa, joka on 150 g / päivä hiilihydraattia yli 3-4 vuotta täyttäneille (Bier et al., 1999).

Täsmällisempi lainaus yo. tutkimuksesta vaikuttaisi olevan ”tuottamaan aivojen polttoaineeksi 50g glukoosia päivässä”. Mutta kun ketoosiin meno ei aina ole turmioksi…

Vilhjalmur Stefansson oli 100 vuotta sitten kuuluisa islantilainen naparetkeilijä, Harwardin antropologi, joka tykästyi eskimoelämään Inuiittien parissa. Hän vietti 10 vuotta lumilakeusksilla heidän elämäntapansa opetellen. Kun sen ajan ravitsemustieteilijät ja lääkärit eivät uskoneet hänen tarinoitaan, han pestasi kaverinsa mukaan ja he tekivät 1 vuoden valvotun testin Bellevuen sairaalassa New Yorkissa. Inuitit söivät sentään kalaa ja lihaa, nämä kaksi tulivat toimeen vuoden pelkällä rasvaisella lihalla (sisäelimet ja luuytimet huom ovat ehdottoman tärkeitä). Ravitsemustiede oli silloin sitä mieltä, että liha aiheuttaa keripukkia (c-vitamiinin puutosta), ja salaatti parantaa sitä (de ja vu, olenko kuullut…), kun Stefansson oli käytännössä nähnyt päinvastaisen. Lääkärit seisoivat asemissa pelastamaan näitä kahta onnetonta. Pelastusta ei tarvittu, koska vuosia myöhemmin ymmärrettiin, että saaliseläinten luuydin ja tietyt sisäelimet kumuloivat c-vitamiinin ja sitä saa ihminen sieltä riittävästi, jos vain kelpuuttaa ravinnoksi. Sisäfileet eskimot heittivät koirilleen, liian rasvasta kuivina ja siten arvottomina lihoina. Eskimot söivät n.80% rasvaa ja 18% proteiineja, jäi pari hiilihydraateille. Ihmiskoe arktiksessa kesti noin 10 000 vuotta, ainakin. Ei ollut double blinded eikä kontrolliryhmääkään ollut, ei siis luotettava life-testi. Karppaajia ja ketoosissa olivat käytännön pakosta, kun hitaat hiilihydraatit eivät kasva ikiroudassa.

Täysin päinvastainen energiasuhde tavattiin modernina aikana trooppisella Kitavalla: lähes 80% hiilihydraatteja, loput 20% rasvaa ja proteiineja. Ihmisen biokemia on käsittämättömän sopeutuvainen. Kun yleensä keskitytään siihen, että eskimoilla on kalasta omega3 ja hedelmän-/juurimukulansyöjät saivat kuitua, niin pohditaampa hetki yhteisiä tekijöitä. Yhteistä molemmille heimoille oli civilised sairauksien puute, iniiteilla ei ollut edes sanaa kariekselle, kun hampaat eivät reikiintyneet. Molemmilta puuttuivat myös vehnäjauhot&viljat, sokeri, suola, olut (limut ja perunalastut). Samoin sivilaation kehittyessä toisaalla, ja säilyvyysongelmien takia, puuttuivat prosessoidut tuotteet; maitovalmisteet, margariini ja siemenöljyt eli kasviöljyt.

Owen et al. teki kokeen vuonna 1967, jossa ”keto-adaptoituneille potilaille (nälän indusoima terapeuttinen ketoosi) annettiin 20 IU insuliinia. Paastonneiden potilaiden veren glukoosi laski arvoon 1-2 mMol (normaali n. 5 mMol), mutta heillä ei ollut hypoglykokeemisiä oireita, koska aivot olivat sopeutuneet hyödyntämään ketoneita [93]. Siksi voidaan arvioida, että ketonit ylläpitävät aivojen energia-aineenvaihduntaa ja ovat neuroprotektiivisia ankaran hypoglykemian aikana.” Hypoglykokemia hidastaa ihmisen vain, jos plan b eli ketoaineet eivät ole läsnä, kaiketi. Tällaista testia ei voida toistaa, ainakaan ihmisillä, koska näillä sokeriarvoilla pitäisi kai seurata kuolema.

Phinney et al. vuonna 1983 Metabolism. Kroonista ketoosia testattiin pyöräilijöillä, joiden perussuorituskyky oli mitattu normidieetin jälkeen. ”Neljän viikon keto-dieetti oli eucaloric ja isocaloric, ja isonitrigeous. Lisäksi suolan määrään kiinnitettiin huomiota (lisättiin). Hiilariosuus rajattiin 20g/ päivä. Tulos: Submaximaalinen liikuntakyky säilyy myös alentuneella hiilihydraattien hapetuksella (poltolla, käytöllä energiaksi). ”
”Nämä tulokset osoittavat, että hyvin harjoitelleiden pyöräilijöiden aerobista kestävyyttä ei heikennetty neljän viikon ketoosilla. Tämä saavutettiin dramaattisella fysiologisella sopeutumisella, joka säästi rajattuja hiilihydraattivarastoja (sekä glukoosia että lihasglykogeenia) ja teki rasvan pääasialliseksi lihaspolttoaineeksi tällä submaximalisella tehotasolla.” Sama Phinney on paljon myöhemmin testannut hiilaritankkausta, eikä se ollutkaan sitä mitä luultiin… Samoin ultrakilpailijat, jotka käyttävät glukogeenivarastonsa 2000kcal moneen kertaan suorituksensa aikan, joutuvat tankkaamaan matkan varrellla nopeita hiilihydraatteja. Ketoadaptoituneet selviävät 1/3 normiruokavaliota noudattavien tankkauksella, koska pystyvät polttamaan tehokkaasti rasvavarastojaan. Come to think of it, jos jokaisen ihmisen rasvavarastot ovat n. 40 kertaa glukogeenivarastot, niin eikö se olisi ilmeinen ensisijainen varasto energiankulutuksen tarpeisiin ”dieselinä”, ja seasonal -hedelmä siihen sitten ”bensana” nopeaan hyödyntämiseen…

Aiheena oli kuitenkin aivojen 100 g/pvä tarve glukoosia suun kautta nautittuna, tai ylipäätään. Sitä ei ole, jos edellämainittuiin elämäntapahavaintoihin ja tutkimuksiin uskomme, ei edes ultrakestävyysurheilijoilla eikä ääri-arktiksella elävillä metsästäjä-keräilijöillä. Olisiko ihmislajia edes olemassa, jos tällainen ehdoton sokeriminimi olisi totta, joka päivä?