Mainitsemassasi tutkimuksessa seurattiin ihmisiä, joiden ravinnonsaantia oli kartoitettu kysymällä. Tällainen havainnoiva tutkimus on altis monille virhetulkinnoille. Ensinnäkin ruokien saantitietojen kartoitus on hyvin epätarkkaa. Toiseksi, tuloksista ei voida päätellä syysuhdetta. Se että 5 vuoden kuluttua todettiin suuremmat K-vitamiinin saannit niillä, jotka säilyivät terveempinä, ei todista tuloksen johtuneen K-vitamiinista.

Havainnoivien tutkimusten epätarkkuudesta löydät tarkempaa tietoa Lääkärilehden kirjoituksestani Meta-analyysit eivät ratkaise ravitsemuksessa, nro 16, 2018 (luettavana netissä).

Muutama vuosi sitten 45 tunnettua ravitsemustutkijaa eri puolilta maailmaa varoittivat, ettei havainnoivien tutkimusten perusteella saisi tehdä minkäänlaisia merkittäviä päätöksiä, jotka liittyvät väestön terveyteen (Dhurandhar NV ym. Int J Obes 2015;39:1109-13). Nykyisen epäluotettavan tiedon perusteella ei ole perusteita tuoda K-vitamiiniasiaa lautaselle. Luotan THL:n ja muiden maamme ravitsemusasiantuntijoiden ammattitaitoon. Odotellaan rauhassa ja katsotaan, mitä seuraavissa ravitsemussuosituksissa sanotaan.

Toivoisin, että seuraisit paremmin ravitsemustieteellistä tutkimusta. Tuo, mitä sanoit K-vitamiinista, on kovin vanhanaikaista, sillä hyytymistekijöiden muodostumiseen maksassa tarvitaan K-vitamiinia vain vähän, ja se tarve tulee helposti tyydytetyksi. Sen sijaan on paljon tutkimusnäyttöä, joka osoittaa maksan ulkopuolisten kudosten K-vitamiinin tarpeen olevan suurempi. Niinpä ei ole ihme, että K-vitamiinin saanti on väestötutkimuksissa yhdistetty pieneempään riskiin kuolla sydäntauteihin, syöpään tai mistä tahansa syystä, ks. esim. Juanola-Falgarona M, et al. Dietary intake of vitamin K is inversely associated with mortality risk. J Nutr. 2014 May;144(5):743-50.

K-vitamiinin runsas saanti on siis aivan oleellinen asia terveyden kannalta. Mitä taas tulee karoteenityyppeihin, niistä ei tarvitse välttämättä puhua suurelle yleisölle, kunhan suositellaan myös sellaisten ruoka-aineiden syömistä, joista eri karotenoideja saadaan monipuolisesti.

Tässä ei ole oleellista tuo lautasmallissa syöty kalorimäärä vaan aterian koko grammoissa. Koska syödessä syntyvä kylläisyys syntyy ruuan määrästä mahalaukussa eikä kaloreista, tulet suunnilleen yhtä kylläiseksi 300 grammasta pyttipannua tai 300 grammasta lautasmallia, vaikka jälkimmäisestä kaloreita tulee 235 kcal vähemmän. Juuri siinä on lautasmallin nerous.

Esitetty lautasmalliateriani ei ole kaikille sopiva esimerkki aterian koosta. Sellaista ei ole mahdollista antaa, koska ihmisten energian tarve vaihtelee paljon syöjän koosta ja liikuntatottumuksista riippuen. Lautasmallia käyttäessä erilainen energiantarve voidaan yksinkertaisesti hoitaa siten, että lisätään tavaraa molempiin puoliskoihin. Muita mahdollisuuksia on syödä aterialla leipää tai nauttia pääruuan jälkeen esimerkiksi hedelmiä.

Lautasmallini ei ole malliateria vaan esittelee periaatteen, yleisohjeen siitä, miten kaikkien aterioiden terveellisyyttä voidaan parantaa. Koska Suomessa on paljon ihmisiä, jotka syövät pyttipannua, lautasmallilla heillä on mahdollista puolittaa haitallisen makkaran saanti, vähentää reilusti kaloreita, ja ateria muuttuu muutenkin paljon terveellisemmäksi.

Minusta suurelle yleisölle annetuissa syömisohjeissa pitää keskittyä niihin tekijöihin, jotka ovat terveyden kannalta oleellisia. K-vitamiinista ei lautasmallin yhteydessä tarvitse puhua, koska ravinnosta johtuva K-vitaminin puutos on äärimmäinen harvinaisuus. Jos neuvotaan, että lautamallia koostaessa pitää huolehtia karoteenityypeistä, mennään hakoteille. Lautasmallin hienous on nimenomaan yksinkertaisuus. Kasvisten puoli voidaan koota hyvin erilaisista tuotteista, joissa ruokailija voi totuttaa omia mieltymyksiään.