Artikkelin Laihtumisen fysiologiaa – ei hätähousuille kommentit

Kirjoittaja: Riitta P

Riitta P — Thu, 07 Feb 2019 11:21:59 +0000

Minulla kärsimättömyys on johtunut pitkälti siitä, että pudotettavaa painoa on ollut paljon ja rauhallisesti tapahtuvan laihtumisen vaatima aika on tuntunut loputtoman pitkältä. Tiukalla dieetillä saa tuloksia nopeammin, mutta ei kylläkään pysyviä. Nyt vihdoin alkaa ikää ja malttia olla sen verran, että olen pystynyt laihduttamaan ilman dieettiä, rennolla otteella. Hermot ovat olleet välillä kovilla kun prosessi on ollut hidas ja välissä ollut pitkiä tasaisia vaiheita. Mutta olen tolkuttanut itselleni, että tämä ei kuitenkaan tunnu laihduttamiselta ja olen menossa oikeaan suuntaan. Vuodessa lähti 27kg ja reilut puoli vuotta olen ollut tässä nykyisessä painossa (78kg/166cm). Olen kaukana normaalipainosta, mutta olen kevyempi ja voin paremmin kuin päälle 100-kiloisena. Tiedostan, että tästä eteenpäin jos haluan laihtua, minun täytyy ilmeisesti katsoa ruokailua vähän tarkemmin. En haluaisi kuitenkaan lähteä kaloreiden laskemiseen ja ruokien punnitsemiseen, joten mietin rauhassa jäänkö tähän vai miten matka jatkuu. Minulle itselleni tuntuu sopivan paremmin tämä rento linja, joka ei johda repsahduksiin. Herkuttelu onnistuu nykyisin maltillisesti ja hallitusti ilman että mopo lähtee keulimaan.

Minulla meni monta vuotta päälle 100-kiloisena kun jumitin siinä ajatuksessa, että painonpudotus veisi vähintään vuoden. Olisi kannattanut aiemmin tajuta, että se vuosi kuluu vaikken laihduttaisikaan. Harrastan myös osakesijoittamista ja siinä olen oppinut, että aika on sijoittajan puolella. Valitettavan pitkään kesti ymmärtää, että sama pätee painonhallintaan. Pienetkin korjausliikkeet tuottavat ajan kanssa hedelmää ja se aika kuluu joka tapauksessa. Melko pienestä on kiinni, onko vuoden päästä sutjakampi vai vieläkö tuskailee sen ylipainonsa kanssa.

Kirjoittaja: Tipi

Tipi — Sun, 03 Feb 2019 08:07:29 +0000

Jälleen loistava kirjoitus ja antoi motivaatiota jatkaa terveellistä ja niukkaa ruokavaliota. Tärkeä asia mielestäni on, että koska keho säätelee painoa näinkin tarkasti, voi silloin tällöin ottaa huilipäivän niukkuudesta ja syödä (melkein) mitä haluaa.

Kirjoittaja: Eila Maunu

Eila Maunu — Fri, 01 Feb 2019 07:58:45 +0000

Vastauksena kommenttiin Annika. Todella mielenkiintoisia ajatuksia. Uskon kanssasi samoin, että monella tavalla voimme laihtua hitaammin ja nopeammin. Tärkeä on kuitenkin tehdä koko ajan muutoksia elämäntapaan, jotta ei palata samaan vanhaan toimintaan. Tuo urheiluvertaus oli todella mainio.

Kirjoittaja: Leo Kaunisto

Leo Kaunisto — Fri, 01 Feb 2019 05:53:18 +0000

Minulla ei valitettavasti ole vastausta tuohon kysymykseesi ”Mistä tämä hätähousuisuus syntyy?”.
Voin kuitenkin, omaan kokemukseeni nojaten, todeta teorioiden ja kaavojen toimivan.

Olen vuosikausia (1990 -2017) ollut sairaalloisen lihava (BMI > 40) ja painoni on vaihdellut 137kg:n ja 187 kg:n välillä. Minulla on, sairaalloisen lihavuuden lisäksi, ollut muitakin sairauksia vaivoinani noina vuosina. Lääkehoitoa ja eri menetelmiä (hypnoosi, psykoterapia, VLCD-dieetit, painonhallintaryhmät, kuntoremontit yms.) on kokeilu. Aina on painoa pudonnut, mutta mitään pysyvää painonlaskua ei niillä ole koskaan saatu aikaan.

29.1.2013 julkaistu kirja ”Irti Ahminnasta” ja, vuonna 2015 saamani diagnoosi ahmintahäiriöstä (binge eating disorder eli BED) olivat käänteentekeviä tapahtumia painoni saattamisessa nykyiselle, 105 kg:n, tasolle. Työkaluina olen painonhallintani aikana käyttänyt: Sydän.fi sivuston energialaskuria, Fineli:n ruokapäiväkirjaa, lautasmallia, ja täsmäsyömisen ohjetta (5-6 ateriaa päivässä, 3-4h välein).

15.6.2017 Tehty oma päätös: ”Tästä eteenpäin ruokailut tarkasti lautasmallin mukaisina. Ei enää laihdutuskuureja!” Päätöksestä tähän päivään mennessä painonlasku on 25kg eli ~1,4 kg/kk

Laskennallisia arvoja ja tuloksia vuoden 2018 ajalta:
– Paino laskenut 15kg (120kg -105kg). Tasainen painonlasku: ~1,25kg/kk
– Verenpainelääkeannosta laskettu (seuranta: oma kotiseuranta 4vrk 1 x kuukaudessa)
– Diabeteslääkityksestä on luovuttu (seuranta: 3 x vuodessa)

Tämä saattaa kuulostaa askeettiselta elämältä, mutta minä pidän siitä että ”asiat on rivissä”, kuten äidilläni oli tapana sanoa. Syön nykyään monipuolisemmin ja, ruokapäiväkirjani mukaan, myös hiilihydraatti-fraktioiden, kivennäis- ja hivenaineiden sekä vitamiinien osalta tavoitteet näyttävät pääsääntöisesti täyttyvän.

Liikkumiseni on helpompaa ja nykyään selviän >5km pitkältä kävelylenkiltäni noin tunnissa. Vuoden 2018 aikana noita lenkkejä, sykemittarini mukaan, kertyi: 193 kpl, yht. 1.005 km, keskinopeudella 4,9 km/h.

Kirjoittaja: Annika

Annika — Thu, 31 Jan 2019 18:58:35 +0000

Minä puolestani ymmärrän KÄRSImättömyyden oikein hyvin. Tässä syitä miksi:
1. Kun laihtuminen on nopeaa, muistaa alkutilanteen KÄRSImyksen hyvin ja tuo tuska painaa ihmistä eteenpäin. Tässä yhteydessä käytän omaa ja kanssalaihduttajien kokemuksia siitä, että alussa ikävä tunne puskee ihmistä poispäin kärsimyksestä kohti nautinnollisempaa olotilaa*.
2. Ajattelen suuren ylipainon laihduttamista työnä. Jos minun pitäisi vähentää nivelkuormasta vaikkapa 30 kiloa, en ryhtyisi toimeen lainkaan jos minulle kerrottaisiin, että 0.5 kilon vauhti on sopiva. Minun pitäisi aloittaa työ, joka valmistuisi 60 viikon kuluttua eli aikaa kuluisi vuosi ja kaksi kuukautta. Se on pitkä aika ihmiselle, jonka ajatukset pyörivät luopumisen ympärillä.
3. Ihmiset pitävät KÄRSImyksestä. Miksi muuten soditaan, erotaan, harrastetaan liikuntaa uupumiseen asti tai luetaan kauhukirjoja? Ilman kärsimystä nautinto ei ole makea.
4. Tulipaloa ei voi sammuttaa väärin. Mikään tutkimus tai tieto ei vedä vertoja kokemukselle eli personoidulle poikkitieteelle.
5. Yltäkylläisyyden maailmassa pidättäytymisen kaikki muodot saisivat mielestäni nousta uudelleen kunniaan. Nälän tunne saa apinan vireäksi, ihmisten elämässä nälkä on rasvaan hukkunut muisto menneiltä vuosisadoilta.
6. En näe suurta eroa paremman ja huonomman vauhdin välillä juoksussa enkä laihtumisessa. Kun juoksee kovempaa, taittuu sama matka nopeammin kuin hitaasti juostaessa. Olympialaisten loppuhuipentuma on usein miesten satasen finaali. Kärsivällinen katsoo kävelykilpailua 🙂

Kirjoittaja: Santeri

Santeri — Thu, 31 Jan 2019 18:21:54 +0000

Ainakin omasta kokemuksesta rasva ympäri kehoa alkaa tuntua pehmeältä, löysältä ja nestemäiseltä painon laskiessa odotettua hitaampaa. En ole varma mistä pehmeys johtuu, mutta hetkellinen kaloreiden lisääminen vajeen poistamiseksi useimmiten aiheuttaa rasvan ”kiinteytymisen”, vyötärönympäryksen pienentymisen ja yhtäkkisen painonlaskun. Yksi selitys voisi olla biologisen stressitilan lieveneminen kalorivajeen kadotessa.

Esimerkiksi viime joulukuussa painoni laski kyllä joka viikko melkein puoli kiloa, mutta ei aivan yhtä paljon kuin laskettu kalorivaje olisi antanut odottaa. Söin sitten jouluaattona ja joulupäivänä ehkä noin 3000 kaloria, ja lihomisen sijaan laihduinkin aatonaatosta tapaninpäivään 0,2 kiloa. Tämän jälkeen palattuani kalorivajeelle laihduin viikossa 1,2 kiloa odotetun 0,7 kilon sijaan. Nyt tammikuun aikana viikottainen laihtuminen on tasaantunut jälleen noin puoleen kiloon.