Kiitos perusteellisista aineenvaihdunnan pohdinnoista. Loppujen lopuksi ratkaisevaa on se, miksi niin helposti syömme ja juomme kaloreita enemmän kuin tarvitsemme. Tämän on tunnettu hollantilainen ravitsemuksen tutkija Martijn Katan on mielestäni osuvasti. Hän toteaa etteivät hiilihydraatit ja rasvat lihota. Hän luettelee aivan muita syitä: ”Obesity is caused by foods that are tasty, attractive, cheap, convenient, and present 24/7.”

Viittaat myös aiempaan ”insuliini ei lihota” -kirjoitukseesi. Siitä kirjoituksesta jäi pari dynaamista seikkaa vähemmälle huomiolle. Ensinnäkin, diabeetikko TD1 ilman insuliinia ei voi varastoida mitään energiaa ja kuihtuu ja laihtuu. Ruiskautus insuliinia ”normalisoi”. TD1 on rankka oikokeino painonhallintaan; pienennä insuliiniannosta ja se helpottuu. Uskon tämän olevan riidatonta tietoa.

”Insuliinihuippu kestää pari tuntia, minkä jälkeen sen määrä asteittain laskee matalalle perustasolle.” Ongelma kehittyy prosessinomaisesti pitkän ajan kuluttua, jolloin huippu sekä kasvaa että ”pari tuntia laskee asteittain” lisääntyykin kolmeksi-neljäksi tunniksi.

”On äärimmäisen järkevää, että (aterian jälkeinen nousu-) insuliini väliaikaisesti katkaisee rasvahappojen siirtymisen rasvasoluista vereen.” Kyllä vain, mutta jos ”väliaika” koko ajan pitenee, samalla kun insuliinin nousugradientti paisuu, niin -> rasvahapot lukittuvat soluvarastoihin. Et pääse niihin käsiksi. Onneksi voit syödä, sillä kehosi tarvitsee energiaa -tiheään. Välipala on uudehko keksintö, kerroinko juuri sen lyhyen syntyhistorian?

”Koko vuorokauden katsannossa hiilihydraatit eivät suinkaan estä rasvan palamista.” Hiilihydraatit stimuloivat insuliinin, joka estää rasvavarastoihin pääsyn. Jos estäminen keskiajalla tai edes keskellä 1900 lukua oli oskilloivaa 2h+2h+2h = 6h ja nykyään 3h+3h+3h+3h+3h eli 15h ateriatiheyden mukaan, niin ollaan koko valoisa päivä ”varastointimoodissa”. Yöllä päästään sitten purkamaan ja polttamaan rasvavarastoja. Mutta jääkö päivän balanssi sittenkin ”muutaman molekyylin plussalle” hormoonin aiheuttaman epätasapainon takia?

”Jos kaloreita jatkuvasti tulee sisään ylimäärin, rasvahappoja virtaa rasvakudokseen enemmän kuin sieltä takaisin.” Tämähän on totta, ja edellä on pohdittu hieman ”miksi” näkökulmaa.

”Rasvassa on kevytkaloreita”. No ei ole, mutta rasvan preferoiminen tarkoittaa hiilarin syrjimistä. Parhaimmillaan pääsy rasvavarastoihin mahdollistuu, jolloin syöty+varastosta haettu rasva tuottaa kehon tarvitsemaa energiaa ja korvaa syömistä. Huom, tämä ei toteudu yhdistämällä rasva+sokeri, koska sokeri aiheuttaa molempien saattelun varastoon.

”Myytäviä tuotteita oli vähäinen murto-osa nykyisestä.” Ruskeasuolla asuneena kiva nähdä vanha kuva kaupan vähäisistä valikoimista. Nykyään kaupassa käydessä en voi välttyä mielleyhtymältä, että suurin osa tuotteista on (minulle) ravinnoksi kelpaamatonta. Uskaltaisin väittää, että tämä asenne olisi monelle muullekin terveellinen.

Miten ihmeessä Lihavuuden vastustamisyhdistyksen massaopetuksella saatiin yhtä hyviä laihtumistuloksia kuin tämän päivän ammattitaitoisella ohjauksella?
Tämä vaatisi pitkää pohdintaa, mutta mikä onkaan muuttunut 1960 -luvulta tähän päivään:
– margariinin suosio kasvoi 1970 eteenpäin, kun mirrirasvat saatiin eliminoitua niistä (lue: PUFA omega-6 rikkaat rasvat)
– kasviöljyjen tai oikeammin siemenistä puristettujen öljyjen suosio kasvoi mm. rypsiöljyn myötä (lue: PUFAt). Niiden teollinen käyttö on räjähtänyt valmisruo’issa.
– fruktoosi nousi vähemmistösokerista enemmistösokeriksi 1980 esim limppareista. Jos fruktoosi moduloi muiden ruoka-aineiden vaikutuksia, niin pienikin muutos on huonompi yhteisvaikutus (asiaa käsitelty mm. tässä blogissa).
– sokerin ja hiilareiden kokonaiskulutus ja -kuormitus kehossa on noussut (tilastodataa)
– ravitsemusohjeet ovat rohkaisseet ”hyvien hiilarien” ja PUFA -rasvojen kasvua, ja näin myös tapahtunut. (tilastodataa)
– Tekisi mieli erikseen spekuloida, että PUFAn lisäämä insuliinisensitiivisyys (solut ottavat pienelläkin stimulaatiolla varastoon energiaa, jopa yli tarpeen) on edistänyt ihmisten varastointimoodia, ja seurannut ”nälkä” on tyydytetty hiilarein, alati tihenevin naposteluvälein. (spekulointiani)

Lihavuuden vastustamisyhdistyksen tulisi huomioida lisääntynyt tieto ja puuttua juurisyihin eli syöntitottumuksiin. Kalorirajoitus ”juustohöylällä” ei sitä vielä tee.
JR