Kiitos täydentävistä tiedoista.
Wansinkin kritiikkiisi vastasin jo edellisessä blogikirjoituksessani. Brian Wansinkin tutkimustyön väärinkäytösten paljastuminen on todella ikävää luettavaa. Sen jälkeen kun ne tulivat alkuvuodesta tietooni, en luonnollisesti ole viitannut hänen tutkimuksiinsa. Kävin läpi ne aiemmat artikkelini, joissa olin käyttänyt häntä lähteenäni. Niissä mikään oleellinen asia ei ole ollut pelkästään Wansinkiltä saatujen tietojen varassa, vaan myös muut tutkijat ovat tutkineet aihetta. Tämän vuoksi päädyin siihen, ettei niiden korjailemiseen jälkikäteen ole aihetta.

Jos miettii, millä lailla saa kiinni kaikki nuoresta vaariin yht’aikaa, niin ensimmäiseksi tulevat mieleen limut ja hedelmämehut. Ne olivatkin juoksevan ja halvan HFCS itsestäänselvä sovelluskohde, ja vuoteen 2004 käytännössä kaikki limut olivat HFCS makeutettuja (siitä on sittemmin tultu takaisin). Ruokamaku vaihtelee enemmän, joten ruokiin sekoitettu HFCS ei voi saada samanlaista penetraatiota kansan keskuudessa kuin suosittuihin juomiin sekoitettu HFCS voi.

Lancetin lähde 8 ”Consumption of high-fructose corn syrup in beverages may play a role in the epidemic of obesity Bray et all.” esittää seuraavan kehitystaulukon korkea fruktoosi maissi siirapin HFCS soluttautumiselle:
Year HFCS Tot muut makeutusaineet
g g g indeksi indeksi
1966 0.0 165.9 165,9
1970 0.8 175.1 174.3
1975 7.1 168.8 161.7 10 100
1980 27.3 176.0 148.7 40 104
1985 64.7 184.4 119.7 91 109
1990 71.0 195.7 124.7 100 116
1995 82.3 211.7 129.4 115 125
2000 91.6 218.0 126.4 125 129
yksiköt g/pvä/hlö indeksi 1975 on 10 tai 100

lihavuuskäyrät ampaisivat nousuun kaikissa ikäryhmissä 1975. Silloin HFCS oli saanut 7g osuuden 169 g makeutusaineista (per capita per päivä). Siitä osuus nousi 12 kertaiseksi vuoteen 2000, samalla kun makeutusaineiden (kaloripitoisten) kokonaiskulutus nousi kertoimella 1,29. BMI>30 kasvoi 2,5 kertaiseksi kuviosta tulkiten; tämä on melkoinen assosisaatio, sekä HFCS kulutukseen että kaloristen makeutusaineiden kulutukseen. Muiden makeutusaineiden kulutus on vähentynyt 35g/hlö, samalla kun HFCS on lisääntynyt lähes 85g/hlö vuodesta 1975->2000. Vähennyksen osalta fruktoosipitoisuus on alle 50% (pöytäsokeri 50/50), ja lisäyksen osalta yli 50% (limut 55% fruktoosi). Jos fruktoosi, nautittuna yhdessä glukoosin kanssa, on pahasta, niin sen osuus on selvästi ja jatkuvasti kasvanut.

Artikkelin kirjoittavat hieman päivittelevät samaa kehitystä maissa, joissa ei vastaavaa Farm Bill kehitystä tapahtunut. Makeutuksen ja esillepanon ”kehitys” taisi tulla viipeellä muuallekin. Kyllä tästä saa hyviä vinkkejä siitä, mistä ”syyllistä” kannattaisi etsiä. Tuo kaikkien ikäryhmien kehityksen yhtäaikaisuus on se clue.

Olen siitä samaa mieltä, että GRAS generally regarded as safe luokitus sokereille tai EU:n terveyssuositus ”fruktoosi ei kohota verensokeria” antavat hyvin vääriä viestejä, sekä kalori- että terveysmielessä. Jos kulutus vain lisääntyy ”hyvällä”, niin lycka till englanti ja unkari ”pakolla” kokeiluun.

Paheksun edelleen sitä, että viittaat useihin sarjavilppi Wansinkin aikaansaannoksiin lisätietoviitteissäsi:
duodesim lehti 7 kpl wansink
kokemusasiantuntija 4 kpl wansink
kaikki syövät isoista 7 kpl wansink
see-food houkuttelee 2 kpl wansink

Wansink ei ole luotettava lähde 15 takaisinvedetyn artikkelin ja 15 paikatun artikkelin jälkeen, yhden vuoden aikana, ja lisää on varmasti putkessa. Tiedevilppi näyttäisi olevan sen todennettu spesialiteetti.
JR