Lihavuusepidemian sylttytehtaalla

sylttytehdas Jäljet johtavat sylttytehtaalle [= syyllinen on arvattavissa] (Kielitoimiston sanakirja)

Keväällä neljä kansanterveyden ja ravitsemuksen tutkijaa kertoivat Lancet-lehden Public Health julkaisussa, mitkä seikat eivät aiheuttaneet Yhdysvaltojen lihavuusepidemiaa (1).

USA:n väestön terveyttä ja painoa on seurattu säännöllisin väliajoin 1960-luvun alusta lähtien. Aineistoissa on otoksia kaikkien osavaltioiden asukkaista.

Näiden lukujen perusteella artikkelin kirjoittajat laativat alla olevan kuvan. Kaaviossa sana obesity merkitsee reilua lihavuutta, ihmisiä joilla liikapainoa on vähintään 15 kiloa (painoindeksi 30 tai enemmän).

1970-luvun loppupuolella oli taitekohta, jolloin lihavien ihmisten määrä lähti jyrkkään nousuun. Ilmiö on nähtävissä kaikissa ikäluokissa. Mikä tahansa lihomisen aiheutti, sen pitää pystyä selittämään kaikenikäisten samanaikainen lihominen eri puolilla maata.

Lihavuusepidemian kumotut selitykset

Artikkelin kirjoittajat toteavat, että näillä yksinkertaisilla tilastotiedoilla voidaan kumota useita oletuksia, joita on esitetty lihavuusepidemian syiksi.

On mahdotonta ajatella, että ihmisten tahdonvoima vastustaa lihottavia ruokia ja harrastaa liikuntaa olisi samanaikaisesti ja nopeasti vähentynyt kaikissa ikäluokissa ja maan jokaisessa kolkassa.

Geenit vaikuttavat alttiuteen lihoa, mutta ne eivät voi selittää miksi kaikki ikäluokat lihoivat samaan aikaan. Vanhempi polvi oli pärjännyt samojen geeniensä kanssa yli 50 vuotta, kunnes paino alkoi nousta. Geenit vaikuttavat siihen, miksi yksittäiset ihmiset lihovat herkemmin kuin toiset, mutta väestön lihomista niillä ei voida selittää.

Samoilla perusteilla voidaan kumota ns. epigeneettiset syyt. Tiedetään että äidin ylipaino ja epäterveellinen ravinto voivat vaikuttaa sikiön perimään siten, että lapsen alttius lihomiseen lisääntyy. Kaikissa ikäluokissa painokäyrä nousi, vaikka nuorimmat olivat olleet äidin kohdussa 20 ja vanhimmat yli 70 vuotta aikaisemmin.

Viime vuosina on esitetty, että ihmisen suolistobakteerien muutokset voivat johtaa lihomiseen. Pidättekö uskottavana, että yhdysvaltalaisten lihomista olisi edeltänyt koko maan laajuinen ja kaikkiin ikäluokkiin vaikuttanut suolistobakteerien muuttumisepidemia?

Sylttytehdas

Väestön lihomista Yhdysvalloissa ei ole mahdollista selittää sillä, että ihmisten ominaisuksissa olisi tapahtunut jokin lihomiseen johtanut joukkomuutos. Painon nousun ainoaksi selitykseksi jää, että heidän elämäänsä ilmaantui tekijöitä, jotka lisäsivät kaloreiden saantia.

Lancet-lehden artikkelin kirjoittajat paikallistavat lihavuusepidemian käynnistymisen USA:ssa 1970-luvulla säädettyihin maatilalakeihin (farm bills), jotka johtivat nopeaan ruoan tuotannon kasvuun. Samoihin aikoihin alettiin tuottaa maissisiirappia, halpaa sokerin lähdettä.

Elintarvikkeiden tuotannon lisääntyminen sattui aikaan, jolloin markkinointitiede kehittyi pitkin harppauksin. Huomattiin, että paljon tehokkaampaa on keskittyä in-store markkinointiin kuin kuluttajille kohdistettuihin mainoksiin (2). Tämän kehityksen seurauksena syntyivät elintarvikkeita myyvät supermarketit. Niissä vaikutetaan monin keinoin asiakkaan valintoihin siten, että hän huomaamatta ottaa ostoskärryynsä enemmän syötävää.

USA:ssa alkanut kehitys levisi nopeasti muihin rikkaisiin maihin – Suomeenkin – joissa lihavuuskäyrät alkoivat jyrkentyä 1980-luvulla. Pari vuosikymmentä myöhemmin epidemia tavoitti kehittyvät maat, joissa lihomisvauhti on ollut vielä nopeampaa kuin muualla.

Poliitikot eivät tiedä

Vuonna 2014 Euroopan lihavuustutkijoiden yhdistys kysyi yhdentoista maan poliitikoilta heidän tietojaan ja käsityksiään lihavuudesta. Maista seitsemän sijaitsee Euroopassa, pohjoismaista mukana oli Tanska. Jokaisesta maasta haastateltiin 30 poliitikkoa (policymakers).

Valtaosa kyselyyn vastanneista ei tiennyt lihavuuden yleisyyslukuja maassa. Yli 90 % oli sitä mieltä, että ihmisten henkilökohtaisella motivaatiolla on ollut strong tai very strong vaikutus lihavuuden yleistymiseen (1).

Suomen poliitikkojen tietoja ja mielipiteitä väestön lihomisen syistä ei ole kysytty, mutta mikään ei viittaa siihen, että tilanne täällä olisi muita maita parempi.

Miksi valtaosa poliittisista päättäjistä ei ole tietoisia siitä, ettei maassa vallitseva lihavuusepidemia voi johtua yksittäisten kansalaisten heikentyneestä motivaatiosta ja tahdonvoimasta? Miksi he eivät tiedä väestön lihomisen todellisia syitä?

Kahden kerroksen tiedottajat

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja yliopistojen asiantuntijat tuottavat tietoa suomalaisten lihomisesta ja terveellisestä ruoasta. Heidän tuottamansa tieto ilmaantuu virkakoneistossa joidenkin virkamiesten ja ehkä poliitikkojenkin pöydille tai tietokoneille. Se on kuivaa faktaa, joka lähetetään vain kerran. Kuinka laajasti tämä tieto tavoittaa poliittiset päättäjät? Ja vaikka se ilmaantuisi yksittäisten poliitikkojen informaatiovirtaan, onko tieto niin selkeässä ja  havainnollisessa muodossa, että se nousee esille satojen muiden asioiden joukosta.

Toinen poliitikkojen informaation lähde on elinkeinoelämän toteuttama lobbaus. Sanan lobata Kielitoimiston sanakirja määrittelee: pitää epävirallisia yhteyksiä päättäjiin t. poliitikkoihin suhdetoimintatarkoituksessa.

Terveysalalla teollisuuden harrastama lobbaus on tällä vuosisadalla kiihtynyt. Oikeastaan sana ”harrastama” ei enää kuvaa toimintaa, sillä poliitikkoihin vaikuttamiseen käytetään lobbaukseen erikoistuneita viestintätoimistoja (3).

Lobbaaminen toteutetaan usein face to face, on toistuvaa, kohdistetaan yksittäiselle poliitikolle tai pienille ryhmille, ja viestintätoimistojen laatima informaatio on houkuttelevassa ja selkeässä muodossa. Lobbaajat voivat vielä painostaa, että lihottavien tuotteiden verottaminen vähentää elintarviketeollisuuden tuottavuutta ja karkottaa tehtaita ulkomaille.

Informaation määrässä ja tehossa elintarviketeollisuuden lobaaminen päihittää kirkkaasti asiantuntijoiden jakaman tutkimustiedon.

Poliitikkoja tavatessaan elintarviketeollisuuden edustajat pyrkivät vaikuttamaan, ettei lihottavien ruokien ja juomien myynnille aseteta mitään rajoituksia. He korostavat ihmisen vapaata tahtoa ja oikeutta tehdä valintoja. Elintarvikkeita tuottavalle suurteollisuudelle on tärkeää ylläpitää käsitystä, että väestöjen lihominen on yksilöiden vastuulla.

Lihottavien elintarvikkeiden kulutusta on mahdollista vähentää

Suomessa on kampanjoitu terveellisen ruoan puolesta vuosikymmeniä, ja ihmisiä on patisteltu huolehtimaan painostaan. Yhteistä näille ponnistuksille on, että ne kohdistuvat yksilöihin, yksittäisiin Suomen asukkaisiin. Ne eivät ole kyenneet estämään suomalaisten lihomista, koska lihavuusepidemia johtuu ihmisten elinympäristön muutoksista.

Puoli vuotta sitten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi tuoreimmat tulokset suomalaisten painosta. Ylipainoisia aikuisia suomalaisia on nyt satatuhatta enemmän kuin vuonna 2011. Kolmekymmentä vuotiaista ja sitä vanhemmista miehistä enää 28 % ja naisista 37 % on normaalipainoisia. Elinympäristömme näyttää muuttuvan aina vaan lihottamavammaksi.

Monissa maissa on säädetty veroja, jotka nostavat lihottavien elintarvikkeiden hintoja. Tavallisin kohde ovat sokeripitoiset virvoitusjuomat (6). Unkarissa ja Meksikossa verotetaan makeisia, suolaisia naposteltavia ja muita energiatiheitä elintarvikkeita. Tehtyjen selvitysten perusteella nämä terveysverot ovat vähentäneet lihottavien elintarvikkeiden kulutusta (4,5,6,7,8,9).

Suomessa kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Pari vuotta sitten eduskunta kumosi makeisveron. Sitä edeltävässä valtiovarainvaliokunnan istunnossa oli esillä myös eduskunnan aloite sokeriverosta, jota elintarviketeollisuus voimakkaasti vastusti (10). Valtiovarainvaliokunta hylkäsi aloitteen.

Suomessa on vuodesta 2011 ollut voimassa virvoitusjuomavero, joka on sokerilimsoille 22 senttiä ja 11 senttiä litralta pullovesille ja kalorittomille virvoitusjuomille. Veron voimassa olon aikana lihavuus Suomessa on kuitenkin edelleen lisääntynyt.

Jos halutaan vaikuttaa tehokkaammin kaloreiden liialliseen saantiin, virvoitusjuomavero pitää kohdistaa pelkästään sokeripitoisiin juomiin ja samalla nostaa veron määrää. Britanniassa äskettäin säädetty sokeripitoisten (yli 8 g litrassa) virvoitusjuomien sugar tax on 24 pennyä (27 senttiä) litraa kohden. Sen vaikutuksia oli nähtävissä jo etuajassa. Ennen veron voimaan tuloa virvoitusjuomien valmistajat olivat ryhtyneet vähentämään tuotteidensa sokerimääriä.

PS: Suomen virvoitusjuomaverosta kertovaa kohtaa on korjattu 9.10. klo 9.10

***

Tietoa kaloreiden liikasaannin syistä

Tässä artikkelissa ei ole tilaa esitellä, mistä elintarvikkeista pääosa ylimääräisistä kaloreista tulee.  Niistä saat tietoa kirjoittamastani Duodecim-lehden artikkelista ja alla olevista kirjoituksista:

Kirjallisuutta

  1. Rodgers A, Woodward A, Swinburn B, Dietz WH. Prevalence trends tell us what did not precipitate the US obesity epidemic. Lancet Publ Health 2018;3:e163-4.
  2. Cohen DA, Lesser LI. Obesity prevention at the point of purchase. Obes Rev 2016;17:389-96.
  3. Terveysalalla lobataan entistä vahvemmin. THL:n erikoistutkija Meri Koivusalon ja Pekka Puskan haastattelu. Suomen Lääkärilehti 2017;72:2656.
  4. Bíró A. Did the junk food tax make the Hungarians eat healthier? Food Policy 2015;54:107-15.
  5. Batis C, Rivera JA, PopkinBM, Smith Taillie L. First-year evaluation of Mexico´s tax on nonessential energy-dense foods: a observational study. PLOS Medicine 2016 July 5.
  6. Bleich SN. A road map for sustaining healthy eating behavior. New Engl J Med 2018;379:507-9.
  7. Pomerantz JL, Wilde P, Huang Y ym. Legal and administrative feasibility of a fderal junkfood and sugar-sweetened beverage tax to improve diet. AmJ Public Health 2018;108:303-9.
  8. Sweet success: will sugar taxes improve health. Editorial. Lancet Diab Endocrinol 2017;5:235.
  9. Cobiac LJ, Tam K, Veerman L, Blakely T. Taxes and subsidies for improving diet and population health in Australia: A cost-effectiveness modelling study. PLOS Med 2017;14(2): e1002232. doi:10.1371/journal.pmed.1002232
  10. Puska P. Sokeriveron kiemurat ja lobbaus. Teoksessa Lobbaus, valta ja terveysala – eurooppalainen näkemys. Lääkärin sosiaalinen vastuu ja Transparency International 2017. Luettavissa internetissä.

 

 

 

3 thoughts to “Lihavuusepidemian sylttytehtaalla”

  1. Artikkelin kirjoittajat eivät aivan ”paikallista” lihavuusepidemiaa Farm Billeihin, vaan se on yksi kandidaatti ”one candidate” kehityksen alkuunpanijaksi. Se toinen kandidaatti on halpamakeutin korkea- fruktoosi -maissi -siirappi HFCS, joka ”soluttautui läpi elintarvikeketjun, ja sitä kautta vaikutti koko kansaan”.

    Jos miettii, millä lailla saa kiinni kaikki nuoresta vaariin yht’aikaa, niin ensimmäiseksi tulevat mieleen limut ja hedelmämehut. Ne olivatkin juoksevan ja halvan HFCS itsestäänselvä sovelluskohde, ja vuoteen 2004 käytännössä kaikki limut olivat HFCS makeutettuja (siitä on sittemmin tultu takaisin). Ruokamaku vaihtelee enemmän, joten ruokiin sekoitettu HFCS ei voi saada samanlaista penetraatiota kansan keskuudessa kuin suosittuihin juomiin sekoitettu HFCS voi.

    Lancetin lähde 8 ”Consumption of high-fructose corn syrup in beverages may play a role in the epidemic of obesity Bray et all.” esittää seuraavan kehitystaulukon korkea fruktoosi maissi siirapin HFCS soluttautumiselle:
    Year HFCS Tot muut makeutusaineet
    g g g indeksi indeksi
    1966 0.0 165.9 165,9
    1970 0.8 175.1 174.3
    1975 7.1 168.8 161.7 10 100
    1980 27.3 176.0 148.7 40 104
    1985 64.7 184.4 119.7 91 109
    1990 71.0 195.7 124.7 100 116
    1995 82.3 211.7 129.4 115 125
    2000 91.6 218.0 126.4 125 129
    yksiköt g/pvä/hlö indeksi 1975 on 10 tai 100

    lihavuuskäyrät ampaisivat nousuun kaikissa ikäryhmissä 1975. Silloin HFCS oli saanut 7g osuuden 169 g makeutusaineista (per capita per päivä). Siitä osuus nousi 12 kertaiseksi vuoteen 2000, samalla kun makeutusaineiden (kaloripitoisten) kokonaiskulutus nousi kertoimella 1,29. BMI>30 kasvoi 2,5 kertaiseksi kuviosta tulkiten; tämä on melkoinen assosisaatio, sekä HFCS kulutukseen että kaloristen makeutusaineiden kulutukseen. Muiden makeutusaineiden kulutus on vähentynyt 35g/hlö, samalla kun HFCS on lisääntynyt lähes 85g/hlö vuodesta 1975->2000. Vähennyksen osalta fruktoosipitoisuus on alle 50% (pöytäsokeri 50/50), ja lisäyksen osalta yli 50% (limut 55% fruktoosi). Jos fruktoosi, nautittuna yhdessä glukoosin kanssa, on pahasta, niin sen osuus on selvästi ja jatkuvasti kasvanut.

    Artikkelin kirjoittavat hieman päivittelevät samaa kehitystä maissa, joissa ei vastaavaa Farm Bill kehitystä tapahtunut. Makeutuksen ja esillepanon ”kehitys” taisi tulla viipeellä muuallekin. Kyllä tästä saa hyviä vinkkejä siitä, mistä ”syyllistä” kannattaisi etsiä. Tuo kaikkien ikäryhmien kehityksen yhtäaikaisuus on se clue.

    Olen siitä samaa mieltä, että GRAS generally regarded as safe luokitus sokereille tai EU:n terveyssuositus ”fruktoosi ei kohota verensokeria” antavat hyvin vääriä viestejä, sekä kalori- että terveysmielessä. Jos kulutus vain lisääntyy ”hyvällä”, niin lycka till englanti ja unkari ”pakolla” kokeiluun.

    Paheksun edelleen sitä, että viittaat useihin sarjavilppi Wansinkin aikaansaannoksiin lisätietoviitteissäsi:
    duodesim lehti 7 kpl wansink
    kokemusasiantuntija 4 kpl wansink
    kaikki syövät isoista 7 kpl wansink
    see-food houkuttelee 2 kpl wansink

    Wansink ei ole luotettava lähde 15 takaisinvedetyn artikkelin ja 15 paikatun artikkelin jälkeen, yhden vuoden aikana, ja lisää on varmasti putkessa. Tiedevilppi näyttäisi olevan sen todennettu spesialiteetti.
    JR

    1. Kiitos täydentävistä tiedoista.
      Wansinkin kritiikkiisi vastasin jo edellisessä blogikirjoituksessani. Brian Wansinkin tutkimustyön väärinkäytösten paljastuminen on todella ikävää luettavaa. Sen jälkeen kun ne tulivat alkuvuodesta tietooni, en luonnollisesti ole viitannut hänen tutkimuksiinsa. Kävin läpi ne aiemmat artikkelini, joissa olin käyttänyt häntä lähteenäni. Niissä mikään oleellinen asia ei ole ollut pelkästään Wansinkiltä saatujen tietojen varassa, vaan myös muut tutkijat ovat tutkineet aihetta. Tämän vuoksi päädyin siihen, ettei niiden korjailemiseen jälkikäteen ole aihetta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *