Skip to main content
ruokakauppa-kalorit

Kalorit jyrää meitin

Kuvassa on kyläkauppa Helsingin Ruskeasuon kaupunginosassa 1950-luvulla. Hyvin samanlaiselta näytti kivijalkakauppa, josta Tampereella pienenä poikana kannoin kotiimme maitoa ja muuta ruokaa.

Nykyajan ruokamarketissa samoillessa on helppo ymmärtää, että tässä ruokaympäristössä tosiaan on helppo ostaa enemmän kaloreita kuin muutama vuosikymmen sitten. Tarjolla voi olla 20 000 eri nimikettä, satoja kertoja enemmän kuin vanhan ajan ruokakaupassa. Supermarketin pelkkä makeisosasto on suurempi kuin Ruskeasuon entinen ruokakauppa.

Voidaanko tätä valtaisaa ruokamaailman muutosta syyttää nykyisestä lihavuusepidemiasta? Vai onko pääsyyllinen samaan aikaan vaikuttanut luomuliikunnan vähenemien ja istuvan elämäntyylin lisääntyminen?

Ennen kuin etsimme vastausta näihin kysymyksiin, luokaamme lyhyt katsaus maapallon lihavuusepidemiaan.

Lihavuus valloittaa maailmaa

Kaikissa rikkaissa maissa, siis Suomessakin, väestöjen painokäyrissä todettiin selvä muutos 1980-luvulla. Lihavien määrä oli aikaisempien vuosikymmenten myötä hiljalleen noussut, mutta runsas 30 vuotta sitten käyrä selvästi jyrkkeni. Käyrän jyrkkä nousukulma jatkui noin yhden sukupolven ajan. Viime vuosina Suomessa ja useissa muissa länsimaissa se näyttää aikuisilla tasaantuneen. Mutta suuri vahinko ehti jo tapahtua, Suomessa yli puolet aikuisista ylittää normaalipainon rajan.

Kehittyvät maat ovat seuranneet perässä parinkymmenen vuoden viiveellä sitä mukaa, kun länsimainen elintaso on rantautunut niihin. Se on merkinnyt energiatiheämpää ruokaa, sokeripitoisia juomia, autoja ja televisiota. Muutos on ollut kehittyvissä maissa nopeampi kuin rikkaissa maissa, mikä näkyy jyrkempinä lihavuuskäyrinä. Kiinassa kymmenen vuoden aikana 2002 – 2012 aikuisten lihavuus lisääntyi 40 prosenttia ja lasten lihavuus enemmän kuin kaksinkertaistui (1).

Tällä hetkellä maapallolla asustaa yli kaksi miljardia ylipainoista (2). Jos sama trendi jatkuu, vuonna 2050 normaalipainoiset ovat vähemmistönä maapallolla. Kalorit ovat jyräämässä ihmiskunnan.

Liika energia vai vähentynyt kulutus?

Lihavuuden yleistymisen synkeät näkymät ovat luonnollisesti herättäneet keskusteluja lihomisen syistä. Onhan painon nousua seurannut joukko ikäviä sairauksia, jotka vievät ihmisiä enneaikaiseen hautaan ja kuluttavat terveydenhuollon niukkoja resursseja.

Vuosikymmeniä kiisteltiin siitä, onko lihavuusepidemian pääsyyllinen liiallisen kalorit vai vähentyneen liikkumisen aiheuttama pienentynyt energian kulutus. Kysymystä voidaan aluksi lähestyä yksinkertaisella ajattelulla miettimällä vastausta kysymykseen miksi sohvaperuna lihoo? Sohva ei häntä lihota, siitä ei ihmiseen siirry kaloreita. Jos hän loikoilisi koko päivän syömättä mitään, paino putoaisi reipasta vauhtia. Sohvaperunankin paino voi nousta vain silloin, kun hän syö enemmän kaloreita kuin elimistö tarvitsee.

Tämä pieni pohdiskelu viittaa siihen, että lihavuuden synnyssä keskeistä on liiallisten kaloreiden syöminen. Mutta katsotaan mitä tieteelliset tutkimukset kertovat.

Kaloreiden saannin tarkka mittaaminen on mahdotonta

Eri väestöissä on tehty paljon ruuankäyttötutkimuksia, joita on toistettu kymmenien vuosien ajan. Tunnetuin on USA:n National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES), jossa ihmisten ravinnon saantia on seurattu yli 40 vuoden ajan. NHANES:n ruuankäyttötutkimusten perusteella ihmisten kaloreiden saanti ei vuosien saatossa ole juurikaan lisääntynyt maassa, joka pitää hallussaan lihomisen maailman ennätystä (3). Tuloksia on pidetty todisteena sille, että vähentynyt liikunta on pääsyy väestöjen lihomiselle.

Ruokatutkimusten tulosten perusteella johtopäätös on looginen, mutta todellisuudessa täysin virheellinen, koska käytetyt menetelmät eivät paljasta todellista tilannetta (4,5).

Jo 1980-luvulla osoitettiin, että ruokapäiväkirjojen perusteella selvitetty energiansaanti on hyvin epätarkkaa puuhaa. Kymmenet myöhemmin tehdyt tutkimukset ovat vahvistaneet tämän. Ruokapäiväkirjoista lasketut kalorit jäävät reilusti alhaisemmaksi kuin samanaikaisesti laskettu energiankulutus. Sama pätee muihin ravinnonsaannin mittaukseen käytettyihin menetelmiin, esimerkiksi  THL:n Finravinto-tutkimuksessa käyttämään 48 tunnin ruuan käyttökyselyyn.

Normaalipainoisten ruokapäiväkirjoista laskettu energiansaanti jää keskimäärin 15 – 20 prosenttia alhaisemmaksi kuin samanaikainen kulutus. Ylipainoisten päiväkirjoista puuttuu yleensä yli 30 prosenttia (5,6). Osalla lihavia henkilöitä ruokapäiväkirjoista saadaan esille vähemmän kuin puolet todellisesta energian tarpeesta. (Tämä ei johdu tietoisesta huijauksesta. Palaan syömisen aliraportoinnin syihin jossain myöhemmässä blogissani).

Ruuan käyttötutkimuksiin ei voi luottaa

Huolimatta menetelmien epätarkkuudesta väestötutkijat ovat julkaisseet energian saantilukuja kritiikittömästi ikään kuin ne olisivat pätevää tietoa. Niiden tuloksilla on perusteltu muun muassa sitä, että lihavuus johtuu ensisijaisesti liikunnan puutteesta.

Pari vuotta sitten ravitsemustutkijat viimein suivaantuivat epätarkkojen ruuansaantitietojen perusteettomaan käyttöön. Kymmenet ravitsemusasiantuntijat eri puolilta maailmaa julkaisivat International Journal of Obesity lehdessä kirjoituksen, jonka johtopäätös on: Nykyisten ruuan saantia mittaavien epätarkkojen menetelmien käyttö ei ole hyväksyttävää. Niiden tuloksilla ei voida perustella terveyspoliittisia päätöksiä (7).

Ihmisten ruuankäyttötutkimusten sijasta väestöjen energiansaannin muutoksia voidaan arvioida maakohtaisista elintarvikkeiden tilastoista (food avalability data), joista lasketaan saatavissa oleva energiamäärä henkeä kohden päivässä. Menetelmä ei ole kovin tarkka, mutta antaa luotettavamman tuloksen kuin ruokapäiväkirjat. Niiden mukaan yhdysvaltalaisten energian saanti lisääntyi runsaan kahdenkymmenen vuoden aikana 700 kilokaloria (8). Euroopan maista on vastaavia havaintoja (9). Lihavuustutkijat ovat laskeneet, että tämä energiamäärän lisäys yksinään kykenee selittämään väestöjen lihomisen (10).

Energiankulutus ei ole muuttunut

Vielä on yksi mahdollisuus arvioida energian vähentyneen kulutuksen ja liiallisen saannin merkitystä lihomisessa. Mitataan suoraan ihmisten energiankulutus eri ajanjaksoina. Se on osattu tehdä 1980-luvulta lähtien hapen ja vedyn isotoopeilla merkatun veden avulla.

Vuosien 1987 – 2009 välillä oli tehty 98 luotettavaa energiankulutustutkimusta erilaisilla väestöillä eri puolilla maailmaa (11). Niiden perusteella ihmisten energiankulutus ei ollut pienentynyt lainkaan tuolla aikavälillä. Kulutuksessa ei myöskään ollut eroja rikkaiden maiden ja vähemmän kehittyneiden maiden välillä.

Ensi näkemältä hyvin yllättävä tulos, sillä samaan aikaan istuvat harrastukset olivat todistettavasti lisääntyneet. Tuloksen selittää ihmisten painon samanaikainen nousu, siis lihominen. Kun paino nousee 10 prosenttia, energiankulutus lisääntyy 400 – 500 kcal päivässä. ”Iso kone” tarvitsee enemmän polttoainetta.

Päähuomio ruokiin ja juomiin

Edellä esittämieni tutkimustulosten perusteella vähentynyt energiantarve ei voi olla lihavuusepidemian pääasiallinen syy. Kalorit ne jyräävät. Lihavuusepidemian torjumiseksi päähuomio pitää kohdistaa kaloreiden saannin vähentämiseen.

Tämä johtopäätös pätee väestötasolla. Se ei suinkaan tarkoita, etteikö yksilöiden kohdalla liikunnalla olisi osuutta painoon. Liikuntaharrastuksen tiedetään vähentävän paineita lihomiseen. Mutta joka tapauksessa jokaisen ylipainoisen ja lihomisvaarassa olevan kannattaa aina etsiä fiksuja keinoja kaloreiden vähentämiseen.

”Ne jyrää meitin” kuuluu hätääntynyt huuto Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa tankkien vyöryessä kohti. ”Ei ne mitään jyrää” huutaa vänrikki Koskela niin kovaa kuin jaksaa.

Viime syksynä ilmestyi kirjani Vähennä kaloreita ilman dieettiä, joka on selviytymisopas nykyisessä ruokia ja juomia pursuavassa ruokamaailmassa liikkuville suomalaisille. Etteivät kalorit pääse jyräämään.

* * *

Tämä ensimmäinen blogini on johdanto tuleville kirjoituksille. Seuraavassa blogissa kerron, miksi kokemusasiantuntija on ihan pihalla ruokapöydässä. Myöhemmissä blogeissa käsittelen mm. seuraavia aiheita:

  • Miksi lihavia ihmisiä on tarkasteltava yhteiskunnallisen kehityksen uhreina eikä laiskoina tai saamattomina kansalaisina
  • Rasvanpolton ihmeellisiä kiemuroita,
  • Säästöliekin ja aineenvaihduntaan vaikuttamisen myyttejä
  • Voiko elintarviketeollisuutta syyttää lihavuusepidemiasta?

Kirjallisuutta

  1. Yang Y ym. New national sata show alarming increase in obesity and noncommunicable chronic diseases in China. Eur J ClinNutr 2017;71:149-50.
  2. Ng M, Fleming T, Robinson M ym. Global, regional, and national prevalence of overweight and obesity in children and adults during 1980—2013: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2013. Lancet 2014; 384:766-81.
  3. Ford ES, Dietz WH. Trends in energy intake among adults in the United States: findings form NHANES. Am J Clin Nutr  2013;97:848-53.
  4. Archer E, Hand GA, Blair SN. Validity of U.S. nutritional surveillance: National Health and  Nutrition Examination Survey caloric energy intake data, 1971-2010. PLoS One 2013; 8(10): e76632. doi:10.1371/journal.pone.0076632.
  5. Winkler JT. The fundamental flaw in obesity research. Obes Rev 2005;6:199-202.
  6. Black AE, Prentice AM, Goldberg GR ym. Measurements of total energy expenditure provide insight into the validity of dietary measurements of energy intake. J Am Diet Assoc 1993;93:572-9.
  7. Dhurandbar NV, Schoeller AW, Heymsfield SB ym. Energy balance measurement: when something is not better than nothing. Int J Obes 2015;39:1109-13.
  8. Cutler DM, Glaeser EL and Shapiro JM.  Why Have Americans Become More Obese? Journal Econom Perspect 2003;17:93-118
  9. Mustajoki P. Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta. Duodecim 2015;131:1345-52. (linkki)
  10. Swinburn B, Sacks G, Ravussin E. Increased food energy supply is more than sufficient to explain the US epidemic of obesity. Am J Clin Nutr 2009;90:1453-6.
  11. Dugas LR, Harders R, Merrill S ym. Energy expenditure in adults living in developing compared with industrialized countries: a meta-analysis of doubly labelled water studies. Am J Clin Nutr 2011;93:427-41.

10 thoughts to “Kalorit jyrää meitin”

  1. ”Vuosikymmeniä kiisteltiin siitä, onko lihavuusepidemian pääsyyllinen liiallisen kalorit vai vähentyneen liikkumisen aiheuttama pienentynyt energian kulutus.”

    Vai olisiko lihavuuden pääasiallinen syy liian paljon hiilihydraattikaloreita?
    Ihmettelen miksi lihavuustutkijat sivuuttavat tätä asiaa?
    Salomon Berson ja Rosalyn Yalow kuvasivat jo 1965, että insuliini on rasva-aineenvaihdannan tärkein säätelijä (rasva ja proteiini tarvitsevat aineenvaihdannassa verraten vähän insuliinia). Heidän tutkimuksista seurasi Nobel-palkinto.
    Tuhansia ihmisiä on todennut, että laihduttaminen hiilihydraatteja vähentämällä on tehokasta.
    Liikunta on tietenkin terveellistä, mutta laihdutuskeinona ei kovin tehokas.
    Hokema ”Ihminen lihoo, jos syö enemmän kuin kuluttaa” voidaan kyseenalaistaa.

    1. Vähähiilihydrattisten ja vähärasvaisten vaikutusta laihduttamisessa on vertaltu kymmenissä tutkimuksissa. Tuloksena on tasapeli, vuoden ja pitemmän ajan tulos on molemmilla sama. Tärkeä liikaloreiden syy ruokien suuri energiatiheys,johtuu se sitten rasvasta, sokerista tai tärkkelyksestä. Useissa energiatiheissä syötävissä (perunalastyut, suklaa, keksit ym.) on sekä rasvaa että hiilihydraatteja.

      1. Luin Pertti Mustajoen kirjoituksen http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo12373.pdf.
        Jos vaihdetaan sana tiheäenerginen sanalla hiilihydraattipitoinen, on kirjoitus ymmärrettävä. Tein muutaman poiminnon. Kommenttini/lisäykseni ovat suluissa:
        1. Otsikko: ”Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta”, (erityisesti hiilihydraattimäärän kasvu).
        2. ”Kylläisyyden tunteen syödessä aiheuttavat mahalaukun venytys ja suolessa ravintoaineiden aktivoima kylläisyyshormonien erittyminen vereen (22). Sokeripitoisilla juomilla molemmat jäävät toteutumatta. Ne siirtyvät nopeasti mahasta suoleen ja sisältävät niukasti kylläisyyshormoneita aktivoivia ravintoaineita”(, mutta insuliinipitoisuus nousee ja verensokeri laskee ja tulee pian uusi kova nälkä, johon tarvitaan uusi ”fastfood”).
        3. ”Ilmiön selityksenä on, että syödessä ilmaantuva kylläisyyden tunne syntyy pääasiassa ruuan määrästä mahalaukussa (22, 23). Sen sijaan ihmisen kyky aistia syötyä energiamäärä on heikko”,( paitsi jos syö pääosin runsasrasvaista ja vähähiilihydraattista ruokaa niin, että haima saa ”levätä” jolloin näläntunne pysyy kauemmin pois.)
        4. ”Opiskelijaruokalassa toteutetussa tutkimuksessa siirrettiin makeiset ja ranskanperunat ruokalinjalta kauemmaksi ”välipalabaariin” (54). Vaikka ruokailijoille ilmoitettiin, mistä siirrettyjä ruokia saa, niiden käyttö suorastaan romahti.” (Hyvä esimerkki mitä kouluissa voisi tehdä, varsinkin leipä pitää siirtää kauas.)

        5. ”Ensisijaisesti tulisi etsiä keinoja (hiilihydraattipitoisten, ei tiheäenergiaisten) ruokien ja sokeripitoisten juomien käytön vähentämiseksi sekä ratkaisuja pakkaus- ja annoskokojen palauttamiseksi normaaleiksi.”
        (Oikein hyvä lause pikkukorjauksen jälkeen).

        Monet uudet tutkimukset osoittavat, että runsaasti maitorasva sisältävät tuotteet on merkittävä laihdutustekijä.
        Rasvattoman maidon insuliini-indeksi on 60 %, kun täysmaidon on vain 24 %. https://ses.library.usyd.edu.au/bitstream/2123/11945/2/Bell_KJ_thesis_2.pdf
        Miksi koululapsille pakkosyötetään rasvatonta maitoa?

        Vielä
        vastaus Sami Uusitalolle oli:
        ”jos käyttää kolme lasillista maitoa päivässä, siirtyminen kokomaidosta rasvattomaan vähentää energian saantia 150 kcal päivässä.” Kun tutkimukset osoittavat, että ihmiset laihtuvat rasvaisista maitotuotteista, niin miksi ei voida hyväksyä tätä tosiasiaa?

  2. Jos painonhallinta olisi vain suoraviivaista kalorien laskentaa, ei olisi olemassa yhtään lihavaa matematiikan opettajaa. Aivan kuin kalorien lähteellä eli laadulla ei olisi mitään merkitystä. Ajoituskin vaikuttaa. Paras kokemus aiheesta on tiukkuuden ammattilaisilla, kehonrakentajilla. Sieltä se tieto löytyy. Aivan toinen asia on se, jos asiantuntija ei koe voivansa arvostaa heidän tietoaan, kun kokee sisäistä tarvetta pilkata heidän lajiaan, kuten vuosikymmeniä on kulttuuri vaatinut. Ketään erityisesti nimeämättä.

    1. Kyse ei tosiaankaan ole kaloreiden laskennasta. Kirjassani Vähennä kaloreita ilman dieettiä vastustan jyrkästi kaloreiden laskemista, se voi viedä aivan metsään. Mutta painonhallinnan kannalta kaloreiden lähteellä on ratkaiseva merkitys. Aiheesta löytyy tietoa Duodecim-lehdestä http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo12373.pdf

  3. ”Nykyajan ruokamarketissa samoillessa on helppo ymmärtää, että tässä ruokaympäristössä tosiaan on helppo ostaa enemmän kaloreita kuin muutama vuosikymmen sitten.”

    Kuvan kaupassa ei ollut tarjolla rasvattomia litkuja. Ei lihavuusepidemian aiheuttaneita kevyttuotteita. Esim. rasvatonta maitoa tuolta tuskin edes sai, tilamaitoa kylläkin. Lihat olivat rasvaisempia jne.

    Lihavuuden kasvun taitekohta on, kuten totesit, 80-luvun alussa. Ei esim. 60-luvulla, jolloin koko maahan saatiin koulukuljetukset ja autojen määrä räjähti käsiin. Höpötätte vuosikymmenestä toiseen ”energiatiheiden” ruokien välttämisestä. Tulokset ovat olleet näillä ohjein perin kehnot.

    Vuonna -79, kun itse aloitin koulunkäynnin, saimme vielä punaista maitoa. Kevytmaitokin oli rasvaisempaa kuin nykyisin. Vähitellen kouluissa ja päiväkodeissa on siirrytty vain rasvattomaan litkuun, jota juo helposti isompia massoja kuin ruokaisampaa täysmaitoa.

    Pyydän esittämään yhdenkin tutkimuksen, jossa rasvaton maito esittäytyy rasvaista maitoa paremmin lihavuuden suhteen. Ao. linkistä löytää useita tutkimuksia, joissa havaitaan rasvaisen maidon lihavuutta ehkäisevä vaikutus.

    http://turpaduunari.fi/oikeassa-saa-oot-kari-ollu-kaikki-nama-vuodet/

    esim.

    https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3656401/
    http://jamanetwork.com/journals/jamapediatrics/article-abstract/1704826
    http://jamanetwork.com/journals/jamapediatrics/fullarticle/486041

    ”Energiankulutus ei ole muuttunut”

    ”Ensi näkemältä hyvin yllättävä tulos, sillä samaan aikaan istuvat harrastukset olivat todistettavasti lisääntyneet.”

    Tuloksessa ei ole yhtään mitään yllättävää. Esitäpä todisteet, että istuvat harrastukset ovat lisääntyneet. Alla päinvastaista dataa. Esim. kirjojen lukeminen on passiivista ja sitä harrastettiin ennen enemmän kuin nyt.

    http://www.stat.fi/til/akay/2009/03/akay_2009_03_2011-05-17_kat_004_fi.html

    Sami Uusitalo
    dipl. ins. Espoo

    1. Vastaan tässä vain maitoa koskevaan osaan. Mainitut tutkimusket ovat väestötutkimuksia, jotka perustuvat ruokapäiväkirjoihin ja muihin ravinnon saannin menetelmiin. Valitettavasti näillä menetelmillä saatu tieto on hyvin epätarkkaa. Suuri joukko eri maiden ravintotukijoitta ehdottaa, ettei niitä tulisi käyttää suositusten ym. perusteena. ks. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25394308.

      Mutta maito ei tietenkään ole lainkaan keskeinen tekijä väestöjen lihomisessa, liikakaloreiden lähteet ovat muualla. Mutta joka tapauksessa, jos käyttää kolme lasillista maitoa päivässä, siirtyminen kokomaidosta rasvattomaan vähentää energian saantia 150 kcal päivässä.

    1. Tarkoitatko, että pitäisi puhua ruuan energiasta? Blogeissani käytän sanaa kalori energia-sanan synonyyminä, koska energia-sana on niin moniselitteinen ja nykyään myös korruptoitunut. Ruuasta saatu liikaenergia ihmisessä on haitallista, mutta puhutaan henkisestä energiasta, mikä on positiivista. Energiajuomissa ainoa energia on haitallinen sokeri, mutta silti niitä markkinoidaan positiivisilla mielikuvilla. Uskon että puhuessani kaloreista tulee paremmin selväksi, että liika on aina haitallista. Kun kirjoitan ravinnon energiasisällöstä, käytän sanaa kilokalori tai lyhennettä kcal.

      1. Synonyymejä ovat sanat, jotka tarkoittavat samaa asiaa. Fysiikassa ”kalori” ja ”energia” eivät ole synonyymejä. Kalori on yksikkö ja energia on suure. SI-järjestelmän energian yksikkö on Joule [J]. Muita yksikköjä ovat esim. elektronivoltti [eV] ja wattitunti [Wh].

Kommentointi suljettu