Skip to main content

Miksi ihmisiä ei suojella kaloreilta?

Edellisessä blogikirjoituksessani toivoin, että lihavuus olisi virustauti. Silloin tähän kansanterveyden suureen ongelmaan olisi jo kauan sitten löytynyt ratkaisu. Mutta lihavuus ei johdu mikrobista, vaan liiallisesta energiansaannista.

Tässä kirjoituksessa yritän etsiä selityksiä sille, miksi yhteiskunta on nimenomaan lihavuuden suhteen niin passiivinen, vaikka päättäjämme kuitenkin monissa muissa asioissa niin kiitettävästi suojelevat kansalaisten terveyttä.

Voiko enemmistön asiaa ajaa?

Koko tämän vuosisadan ajan suurin osa suomalaisista on ollut ylipainoisia. Vaikuttaako tämä ajatteluumme? Tällä hetkellä hyvin monenlaisia vähemmistöjä ymmärretään, suojellaan ja autetaan. Pitääkö kuulua vähemmistöön, että saa vastaavaa ymmärrystä osakseen?

En jaksa uskoa, että ylipainoon liittyvä ”enemmistöstatus” olisi kovin merkittävä syy passiivisuuteen lihavuuden ehkäisyssä. Se saattaa kuitenkin vaikuttaa siihen, mitä aiheita  media nostaa julkiseen keskusteluun. Kaikkialla jatkuvasti läsnä oleva ylipainoisuus ja siihen liittyvät kaloritasapainon vanhat totuudet eivät todellakaan tarjoa kiinnostavaa uutismateriaalia. Media poimii mieluummin eksoottisia kandidaatteja lihavuuden aiheuttajiksi. Eiköhän lihavuusepidemia loppujen lopuksi johdu suolistobakteereista…

Itse aiheutettu tila?

Normaalipainoiset ovat vuosikymmenien ajan ajatelleet, että yksilön painon säätely on pelkästään tietoisen ajattelun tulosta. He ovat yksinkertaisesti tehneet syömiseen ja liikuntaan liittyviä järkeviä ratkaisuja. He ihmettelevät, mikseivät lihavat ota itseään niskasta kiinni ja tee syömiselleen jotain.

Tämä ajattelutapa saattaa olla yksi pääsyy siihen, ettei kansalaisia ole ryhdytty suojelemaan liiallisilta kaloreilta. Lihavuus on tietoinen valinta, itse aiheutettu tila, jotain kauttaaltaan henkilökohtaista, jossa ei ole sijaa yhteiskunnan toimenpiteille.

Tällainen logiikka voidaan jo vähäisellä aivovoimistelulla ampua alas. Tuskin kukaan suomalainen haluaa olla lihava. Ihmiset ovat lihoneet vastoin tahtoaan. Nykyään puhutaan fat acceptance -liikkeestä, mutta todellisuudessa ihmiset haluavat eroon liikakiloistaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveystapatutkimukseen vastanneista 15 – 64 -vuotiaista suomalaisista naisista joka kolmas ja miehistä joka neljäs vastasi ”kyllä” kysymykseen ”oletteko vakavissanne laihduttanut viimeisen vuoden aikana?” (1). Joka vuosi 950 000 suomalaista yrittää tosissaan laihduttaa.

Lihavuusepidemia johtuu pääasiassa ruokatarjonnan ja ruokailutottumusten radikaalista muuttumisesta (2). Tämän blogikirjoituksen aloituskuvana ja muutama näkymä lähellä asuinpaikkaani sijaitsevasta ruokamarketista. Tälle ruokaympäristölle altistuu suuri joukko ihmisiä, joiden kyvyt eivät yksinkertaisesti riitä suojautumaan ympäriltä vyöryviä kaloreita vastaan. Jo kauan sitten on todettu, että ylipainoisten ihmisten mahdollisuudet vastustaa herkullisia ruokia ovat heikommat kuin normaalipainoisilla (3,4). Näitä eroja on voitu viime vuosina tarkkailla aivojen kuvantamistutkimuksissa (5,6). Ne eivät mittaa ajatuksia vaan aivosolujen aineenvaihduntaa. Aivojen hermosolut toimivat eri tavalla lihavuuteen taipuvaisilla henkilöillä kuin normaalipainoisilla. Nämä erot ovat osaksi perinnöllisiä, osaksi aikaisempien syömiskokemusten kautta muovautuviin aivoihin muodostuneita.

Normaalipainoiset voivat onnitella itseään siitä, että edullisten geenien ja hyvien kasvinolojen seurauksena painonhallinta on heille helppoa ja luontevaa. Samalla heidän tulisi ymmärtää, että heidän vähemmän onnekkaat lihavat kanssasisarensa ja -veljensä eivät kykene säilyttämään nykyisessä kaloreiden paineessa normaalipainoaan, vaikka kuinka yrittäisivät.

Ymmärretäänkö lihavuuden haitat?

Taloustutkimus Oy toteutti 2014 Lääkäriliiton, Apteekkariliiton ja Lääketietokeskuksen toimeksiannosta väestökyselyn tuhannelle suomalaiselle heidän kokemistaan  terveysuhista. Tärkeimmäksi terveysuhaksi nousi lihavuus, jota 86 prosenttia vastaajista piti erittäin tai melko suurena uhkana (7).

Suomalaiset tuntevat lihavuuden aiheuttamat sairaudet siis erittäin hyvin. Lihavuusepidemian taustalla ei voi olla kansalaisten tietämättömyys lihavuuden haitoista.

Mutta miten on päättäjiemme tietämyksen laita? Edellisessä blogikirjoituksessani luettelin kolmisenkymmentä lihavuuden aiheuttamaa sairautta, joista monet ovat yleisiä kansantauteja. Ehkä terveydestämme vastuussa olevat poliitikot tuntevat näitä lukuja, mutta kuinka hyvin he kykenevät ymmärtämään niiden taakse kätkeytyviä ihmiskohtaloita? Onko niin, että kansalaiset – he jotka tätä sairaustaakkaa kantavat – tajuavat lihavuuden aiheuttamat terveyshaitat paremmin kuin päättäjät?

Taustalla voimakas vaikuttaja – elintarviketeollisuus

Monet edellä mainitsemani tekijät varmaankin selittävät osan siitä tavattomasta passiivisuudesta, jota Suomi ja muut valtiot ovat osoittaneet lihavuuden torjunnassa. Niiden lisäksi taustalla vaikuttaa voimakas maailmanlaajuinen elintarviketeollisuus.

Elintarviketeollisuutta ja -kauppaa säädellään onneksemme monilla tavoilla, jotta varmistuttaisiin ruokien ja juomien terveellisyydestä. Kylmäketjuista on tiukat määräykset, ruokaan saadaan käyttää vain vaarattomia lisäaineita jne.

Viimeisen vuosikymmenen aikaiset esimerkit ympäri maailmaa ovat osoittaneet, että yhdessä asiassa maailmanlaajuisella elintarviketeollisuudella näyttää olevan äärimmäisen tiukka linja: Kaloreiden myyntiin ei saa määräyksillä puuttua. Samalla halutaan pitää elintarvikkeiden pakkausmerkinnät sellaisina, ettei tuotteen terveellisyys kovin helposti kuluttajalle valkene.

Näistä enemmän seuraavassa blogikirjoituksessani.

 

Kirjallisuutta

  1. Borodulin K, Levälahti E, Saarikoski L ym. Kansallinen Finriski 2012 -terveystutkimus. Osa 2. Tutkimuksen taulukkoliite.
  2. Mustajoki P. Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta. Duodecim 2015;131:1345-52. Lue artikkeli
  3. Johnson F, Wardle J. Variety, palatability, and obesity. Adv Nutr 2014;5:851-9.
  4. Parsons TJ, Power C, Logan S ym. Childhood predictors of adulthood obesity: a systematic review. Int J Obes 1999;23 (Suppl 8):S1-107.
  5. Tuulari JJ, Karlsson HK, Hirvonen J ym. Neural circuits for cognitive appetite control in healthy and obese individuals: An fMRI study. PLoS One 2015 DOI:10.1371/journal.pone.0116640
  6. Pursey KM, Stanwell P, Calllister RJ ym. Neural responses to visual food cues according to weight status: a systematic review of functional magnetic resonance imaging studies. Front Nutr. 2014 Jul 9;1:7. doi: 10.3389/fnut.2014.00007. eCollection 2014.
  7. Tutkimus selvitti suomalaisten terveysuhat. Suomen Lääkärilehti 2014;69: s.1816. Lue artikkeli

2 Kommenttia aiheesta “Miksi ihmisiä ei suojella kaloreilta?

  1. ”Tämän blogikirjoituksen aloituskuvana ja muutama näkymä lähellä asuinpaikkaani sijaitsevasta ruokamarketista.” Mitä tässä on ollut tarkoitus sanoa?

    1. Pyrin siihen, että blogikirjoituksissani kuvat liittyvät jotenkin aiheesen, eivätkä ole mitä tahansa kauniita ns. kuvituskuvia. Mitään syvällistä en kuvalla yritä sanoa. Se on esimerkkinä siitä, miten voimakkaasti ruokatarjonta on muuttunut, vrt. esim. kirjoitukseni Kalorit jyrää meitin kuvaan 1950-luvun ruokakaupasta. Ruokaympäristön muuttuminen selittää sen, miksi tänä päivänä kaloreita helposti tulee liikaa.

Kommentointi on suljettu.