Barbie-naisella ei ole kuukautisia

Suomen Kansallismuseon näyttely Barbie – The Icon palautti mieleeni kahdenkymmenen viiden vuoden takaisia tapahtumia.

Silloin mittailin langalla Barbie-nuken ympärysmittoja: reidet, olkavarret, lantio. Halusin tietää, mikä olisi Barbien muodoilla varustetun naisen rasvamäärä. Sen avulla saatoin päätellä, olisiko Barbie-naisella kuukautisia.

Nälkiintynyt nainen ei tule raskaaksi

Naisen rasvaprosentti liittyy erottamattomasti mahdollisuuteen saada lapsia.

Energiatalouden kannalta lapsen saanti on naiselle vaativa juttu. Odottava äiti tarvitsee raskauden loppupuolella melkein 500 ylimääräistä kilokaloria päivässä kohdussa kellivän sikiön ylläpitoon. Sama energiamäärä tarvitaan maidon tuottamiseen synnytyksen jälkeen (1).

Ihmisen pitkän kehityshistorian aikana koettiin usein niukkoja aikoja. Niissä oloissa laihtuneen naisen raskaaksi tuleminen olisi vaarantanut äidin ja syntymättömän lapsen hengen. Ravintoa ei olisi riittänyt sikiötä ja imetystä varten.

Evoluution aikana kehittyi viisas järjestelmä estämään raskaaksi tuleminen huonon ruokatilanteen vallitessa.

Jos naisen rasvaprosentti laskee alle normaalin, se vaikuttaa aivolisäkkeen kautta sukuhormoneihin. Kuukautiset lakkaavat, munasolu ei irtoa munasarjoista, ja hedelmöityminen on mahdotonta.

Nykyisenä aikana alipainoon liittyvää amenorreaa, kuukautisten loppumista, nähdään vain laihuushäiriössä, anoreksiassa. Kuukautisten poisjääminen on ensimmäisiä merkkejä aliravitsemuksesta.

Mallinuket ja kuukautiset

Vuonna 1992 lääketieteen opiskelija Minna Rintala ryhtyi ohjauksessani tutkimaan mallinukkeja opinnäytetyötä varten. Tehtävänä oli selvittää, olisiko mallinukkien vartaloisilla naisilla kuukautisia.

Helsingin kaupunginmuseosta löytyi mallinukkeja 1920-1960 vuosikymmeniltä. Mittauksiin otettiin mukaan kuusi 1990-luvun mallinukkea. Vertailuksi mukana oli kuusi naisopiskelijaa, joiden painoindeksit olivat normaalialueella 20 – 25.

Tutkijat ovat laatineet kaavoja, joiden perusteella reisien, lantion ja olkavarsien ympärysmittojen avulla voidaan melko tarkasti arvioida ihmisen rasvamäärä. Rintala ryhtyi mittailemaan mallinukkeja ja naisopiskelijoita.

Taulukon tulokset ovat kilogrammoina, koska rasvaprosenttia ei nukeilla voi määrittää. (Kuuden opiskelijan rasvaprosentti vaihteli normaali alueella 22 – 31 %.)

Mallinukke Rasvaa kg
1920-luku 15 ja 20
1930-luku 16
1950-luku 14
1960-luku 6 ja 8
1990-luku 6 – 12
Naisopiskelijat 18 – 27

1960-luvulta lähtien mallinukkien rakenteisilla naisilla rasvamäärä olisi ollut vähemmän kuin puolet normaalipainoisten naisten rasvamäärästä. Heillä sukuhormonit olisivat pielessä ja kuukautiset poissa, ei mitään mahdollisuutta lasten saantiin (2).

Rintalan mittaillessa mallinukkeja minä mittailin Barbie-nuken jäseniä. Tämän lasten suosikkinuken rakenteisen naisen rasvamäärä oli alhaisempi kuin laihimmilla mallinukeilla. Barbie-naisella sukuhormonien toiminta olisi aivan lamassa. Ei kuukautisia, ei lapsia.

Lapset ja nuoret ihannoivat laihuutta

Pari vuotta sitten kolme suomalaista tutkijaa julkaisi Duodecim-lehdessä kirjoituksen nuoren naisen painoon liittyvistä sosiokulttuurisista ja terveydellisistä näkökohdista. Surullista luettavaa.

Kulttuurimme on vuosikymmenten ajan painostanut naisia ihannepainoon, joka on paljon alempi kuin terveellisyyden perusteella määritelty normaalipaino. Sen seurauksena monet normaalipainoiset tytöt ja nuoret naiset ovat tyytymättömiä omaan painoonsa.

Eurooppalaisissa yliopistoissa opiskelevista normaalipainoisista tytöistä jopa 60 prosenttia kokee itsensä ylipainoiseksi. Suomessa huomattava määrä nuorista naisista laihduttaa vaikka ovat normaalipainoisia. Finriski-tutkimuksen mukaan ikäluokassa 25 – 34 v naisista 67 % kertoo laihduttaneensa vähintään viisi kiloa, vaikka tuon ikäisistä ylipainoisia on 29 prosenttia (3).

Ulkomaila tehdyissä tutkimuksissa tyytymättömyyttä omaan painoon esiintyy jo esikouluikäisillä (4). Suomessa psykologi Susanna Anglé selvitti 8-vuotiaiden ajatuksia painostaan. Vuonna 2005 julkaistun väitöskirjan tulosten mukaan suurin osa heistä oli tyytymättömiä kehoonsa ja 43 % toivoi olevansa hoikempia. Muutamaa vuotta myöhemmin Anglé totesi YLE:n haastattelussa: ”Varmaa on kuitenkin se, että ainakin laihuus- ja laihdutuspuheet ovat lasten keskuudessa yleistyneet.”

Mistä tuon ikäiset tytöt omaksuvat laihuuden ihanteen?

Syitä varmasti on useita, mutta alipainoisten nukkien antama roolimalli on yksi varteenotettava tekijä. Tässä joukossa Barbie voi olla merkittävä vaikuttaja, koska se on niin suosittu.

Yhdysvaltalaisista 4 – 7 -vuotiaista tytöistä 60 % omistaa Barbien, ja vastaava luku Australian 6 – 9 -vuotiailla on 80 % (4). Kansallismuseon näyttelyyn liittyvä kirja ilmoittaa, että Barbie-nukkeja luultavasti on maailmassa yhtä paljon kuin lapsia (5).

Barbie-tutkimuksia

Etsin lääketieteellisten tutkimusten tietokannasta PubMed:stä artikkeleita, joiden otsikossa mainitaan sana Barbie. Löytyi 41 osumaa.

Siivosin pois banaanikärpäsiin liittyvät jutut, joissa kerrottiin Ken- ja Barbie-geenien vaikutuksista. Jäljelle jäi 29 Barbie-nukkeen liittyvää julkaisua. Yhdessä tapausselostuksessa kuvataan Barbien kihartimen poistoa lapsen henkitorvesta. Loput liittyivät Barbien mahdollisiin vaikutuksiin lasten sielunelämään. Seuraavassa muutamia otteita tuloksista.

  • Kuusivuotiailla tytöillä on havaittu laihuuden ihannointia (strong evidence of desire for a thinner body), joka jatkuu nuoruuteen ja aikuisikään. Pojilla vastaava ei ole todettu (4).
  • 10-13 vuotiaat tytöt ovat kertoneet, miten Barbie heidän lapsuudessaan oli täydellisyyden ja kauneuden esimerkkinä (4,6).
  • 4-5 vuotiaille tytöille näytettiin erilaisilla vartaloilla varustettuja nukkeja, joilla oli sama pää. He liittivät positiivisia adjektiiveja (kaunis, auttaa muita, on parhaat ystävät) paljon useammin laihaan nukkeen kuin normaalipainoiseen. Vastaavasti negatiiviset adjektiivit (surullinen, ei ystäviä, väsynyt) he kohdistivat pääasiassa lihavaan nukkeen (7).
  • 5 – 8 vuotiaat tytöt katselivat kirjoja, joissa oli kuvia Barbiesta tai normaalivartaloisesta Emme-nukesta. Barbie-altistuksen jälkeen he olivat tyytymättömämpiä omaan kehoonsa kuin Emme-nuken jälkeen (8).

Tutkimuksissa kontakti Barbieen on lyhyt. Niiden perusteella ei voida saada riittävää kuvaa  vuosikausia kestävän laihuusidolille altistumisen vaikutuksista.

Kansallismuseon näyttelyyn liittyvästä Barbie-kirjasta löytyy lause: ”Kun tyttölapsi riisuu ja pukee Barbieta ja kampaa sen pitkiä, runsaita nylonhiuksia, hän leikkii automaattisesti sellaisella tavalla, joka ruokkii hänen käsitystään feminiinisyyden arkkityyppiydestä.” Toteamus lienee tarkoitettu mainoslauseeksi, mutta se herättää kylmiä väreitä selkäpiissä.

Barbie-kirjasta löytyy myös virke: ”Toisin sanoen Barbie-leikit ovat kaikkea muuta kuin leikin asia, ja niillä on niin runsaasti sosiopsykologisia vaikutuksia, että niistä voisi kirjoittaa kokonaisia opuksia.” Näin on! Aiheesta pitäisi kirjoittaa enemmän.

Samassa kuvassa Barbie-naisen kanssa

Barbie-näyttelyn alussa on tila, jossa lapset voivat kuvauttaa itsensä naisen kokoisen Barbien kuvan vieressä. Lapselle jää ikuiseksi muistoksi kuva, jossa hän voi vertailla vartaloaan vierellä seisovaan idoliinsa.

Katsokaa Barbie-naisen olkavarsia ja reisiä. Lapsi ei voi tietää, että vastaavia jäseniä löytyy vain nälkiintyneiltä naisilta. Ravinnon puutteen vuoksi puolet lihaksista on käytetty elimistön polttoaineeksi. Tämän vartaloinen nainen kärsii rajusta aliravitsemuksesta.

Hoikan kaulan yläpuolella lasta tervehtivät iloiset hymyilevät kasvot, joissa suuret silmät niin ihanasti loistavat. Kauniit kiiltävät hiukset täydentävät suloista kuvaa.

Lapsi ei voi tietää, että oikeassa elämässä saman vartaloisen naisen kasvot näyttävät aivan erilaisilta.  Anoreksiaa sairastavan naisen riutuneet kasvot eivät hymyile eivätkä silmät loista. Elottomat hiukset katkeilevat ja putoavat maahan.

 

Kirjallisuutta

  1. Butte NF, King JC. Energy requirements during pregnancy and lactation. Publ Health Nutr 2005;8:1010-27.
  2. Rintala M, Mustajoki P. Could mannequins menstruate? Brit Med J 1992;305:1575-6.
  3. Borodulin K, Levälahti E, Saarikoski L ym. Kansallinen Finriski 2012 -terveystutkimus. Osa 2. Tutkimuksen taulukkoliite. Internetissä.
  4. Rice K, Prichard TI, Tiggeman M, Slater A. Exposure to Barbie: Effects of thin-ideal internalisation, body esteem and body dissatisfaction among young girls. Body Image 2016;19:142-9.
  5. Capella M. Barbie – The Icon. Mattel, Siltala 2018.
  6. Kuther TL, McDonald E. Early adolescent´s experiences, and views of, Barbie. Adolescence 2004;39:39-51.
  7. Worobey J, Worobey HS. Body-size stigmatization by preschool girls: In a doll´s world it is good to be ”Barbie”. Body Image 2014;11:171-4.
  8. Dittmar H, Halliwell E, Ive S. Does Barbie make girls want to be thin? Tje effect of experimental exposure to images of dlls on the body image 5- to 8- year-old girls. Develop Psyhcol 200&;42:283-92.

 

 

4 thoughts to “Barbie-naisella ei ole kuukautisia”

  1. Kerronpa toisenlaisen näkökulman naisena, ja entisenä lapsena, myös barbeilla leikkineenä.

    Itse en ymmärrä tätä valtavaa paheksumista Barbien ympärillä. Muistan kuinka lapsena leikittiin barbeilla ja kellään ei tullut mieleenkään, että pitäisi näyttää barbilta. Jo lapsi tajuaa tarkastellessaan ympäristöään, että elävässä maailmassa ei juuri barbin näköisiä naisia tsuppaile, joten lapsi ymmärtää kyllä jo tästä, että kyseessä ei ole oikea nainen, vaan nukke, joka ei edusta oikeaa elämää. Lapsella ei siis ole syytä kuvitella, että hänen tulisi pyrkiä näyttämään barbilta, ihailu kaunista nukkea kohtaan on eri asia kuin halu samastua.

    Tietenkin barbi on ihannoitu ja sellaisena joidenkin naisten roolimalli ja joku voi haluta näyttääkin itse samalta. Normaalilla aivokapasiteetilla varustettu ihminen kuitenkin ymmärtää, että se ei ole mahdollista. Ihmisen mittasuhteet ovat erilaiset kuin barbilla.

    Miksi Barieta ei siis voisi ihailla kauniina esineenä, sellaiseksi se on tarkoitettu. Ei sitä tarvitse ottaa esikuvakseen. Tuntuu että Suomessa kauneus on kielletty, vain tasainen ja tylsä ’normaali’ hyväksytään riidoitta.

  2. Loistava kirjoitus, enemmän pitäisi aiheesta puhua!

  3. Kiitos, erinomainen asiantuntijakannanotto. Näyttelyn aihevalinnan ohella hämmästyttävintä oli itse Kansallismuseon edustajan Ylen aamu-TV:ssä (ehkä huumorilla heitetystä) suuresti arvolatautunut kommentti. Näyttelypäällikkö mainitsi henkilökohtaisesti, että ”minä en ainakaan koskaan halunnut leikkiä rumilla Barbeilla”. Tämänkaltaisten arvolatausten takana ei Kansallismuseon tule seisoa. Julkisen tahon on edustettava harkittuja ja tutkimukseen perustuvia asiantuntijakommentteja, ei omia tuntemuksia. Kiitos tästä blogikirjoituksesta.

Kommentointi suljettu