Se oikea paleo – mitä metsästäjä-keräilijät söivät

Ylläoleva kuva näyttää ihmissuvun kehityksen viimeisen kahden miljoonan vuoden aikana. 99,5 % tuosta ajasta esi-isämme ja -äitimme keräsivät, metsästivät ja kalastivat ruokansa. Pitkän ajanjakson kuluessa ihmisen fysiologia ja ruokahalun säätely kehittyivät ihailtavalla tavalla selviämään kivikauden oloissa.

Maanviljelys ja karjanhoito omaksuttiin asteittain Lähi-idässä runsas 10 000 vuotta sitten (kuvassa ohut punainen palkki). Vanhan kivikauden eli paleoliittisen ajan pitkä jakso päättyi. Jos ihmisen kaksi miljoonaa vuotta supistetaan vuorokaudeksi, maata alettiin viljellä neljä minuuttia sitten. Monilla alueilla viljelykasvit ja kotieläimet otettiin käyttöön paljon myöhemmin.

Maapallon syrjäisillä seuduilla säilyi metsästäjä-keräilijöitä (MK), jotka vielä viime vuosisadalla elivät kivikauden tapaan. Vuonna 1999 julkaistu Cambridge Encyclopedia of Hunter Gatherers listaa 53 tällaista yhteisöä (1). Antropologit ovat ahkerasti tutkineet näiden heimojen elämää. Tiedämme paljon siitä, mitä luonnontilassa elävät ihmiset söivät.

Nykyajan MK-yhteisöt asuivat maanviljelyyn kelpaamattomilla syrjäisillä alueilla. Heidän ravintotottumustensa perusteella ei voida suoraan päätellä hedelmällisempien seutujen paleoliittisten ihmisten ruokalistaa. Tietoja on onneksi voitu täydentää kivikautisten asuinpaikkojen tutkimuksissa, joista on löytynyt runsaasti luita ja muita merkkejä tuon ajan ihmisten ravinnosta. Näin on mahdollista saada todennäköinen kuva paleo-ravinnosta.

Miten paleo erosi tämän päivän ruoasta

MK:n ruokalistalta puuttui kokonaisia ruokaryhmiä. Heillä ei ollut maitotuotteita (pikkulapsia lukuun ottamatta), viljaruokia, puhdistettua sokeria, kasviöljyjä eikä alkoholia. Erään selvityksen mukaan tämän päivän USA-laiset saavat näistä ruokaryhmistä energiastaan keskimäärin yli 70 % (2).

Erot eivät suinkaan pääty tähän. Kun MK:t keräsivät hedelmiä, niiden joukossa ei ollut banaaneja, omenoita, appelsiineja eikä muita nykyajan hedelmiä, jotka jalostuksen avulla on kehitetty mehukkaiksi ja makeiksi. Kivikauden villihedelmien makeusastetta on verrattu porkkanaan (3). Maasta MK:t eivät kaivaneet tärkkelyspitoisia perunoita vaan paljon energiaköyhempiä juuria ja mukuloita.

MK:n ruokalistalla ei myöskään ollut marmoroituja pihvejä, pekonia tai kinkkua. Villiriistan liha oli ja on edelleen paljon vähärasvaisempaa kuin nykyisten kotieläinten. Ainoa juoma oli kaloriton vesi.

Toisaalta MK:n söivät paljon sellaista, mikä ei kuulu meidän ruokapöytäämme. Isojen eläinten ruhoista syötiin aivot, luuydin ja muita sisuskaluja. Ruokalistalla oli matelijoita, käärmeitä, jyrsijöitä, simpukoita, nilviäisiä, toukkia, isoja hyönteisiä jne. Ruokavalikoimaan kuului 50 – 80 kasvilajia. MK:n ruokavalio oli hyvin monipuolinen.

Eläimistä ja kasveista

Yksi ihmislajin menestymisen tekijä oli lisätä lihan syöntiä, sillä se on energiatiheämpää ja helpommin sulavaa kuin villit kasvit. Sen seurauksena suolemme saattoi lyhentyä, mutta jäi riittävän pitkäksi käsittelemään kasviperäistä ruokaa. Olemme aitoja omnivoreja, kaikkiruokaisia. Viimeisten satojen tuhansien vuosien aikana ruoan kypsentäminen tulessa toi lisää tehoa sekä eläin- että kasviruokien ruoansulatukseen (4).

Mitään yhtenäistä paleo-ruokavaliota ei tietenkään voinut olla. Asuinympäristöstä riippuen esi-isämme ja äitimme sapuskat vaihtelivat paljon. Jos oli mahdollisuus pyytää vesieläimiä, syötiin erilailla kuin sisämaassa. Lämpimässä ilmanalassa kasviperäisten ruokien valikoima oli suurempi kuin 40. leveysasteesta pohjoiseen (5). Vuodenajat vaikuttivat paljon ruoan saantiin. Yltäkylläisyys ja nälkäjaksot vaihtelivat.

Eri MK-yhteisöissä (ilman napaseutujen asukkaita) keskimäärin 59 % energiasta saatiin eläimistä ja 41 % kasvikunnan tuotteista (6). Vaihtelua luonnollisesti oli. Tutkituista yhteisöistä 73 % sai pääosan energiasta eläimistä ja 14 % kasveista. Lopuilla energian saanti jakaantui suunnilleen tasan eläinten ja kasvien kesken.

Ruoan hankinnan energiatehokkuus

Kivikauden oloissa ihmisen päivittäinen päätehtävä oli hankkia luonnosta 2000 – 2600 kilokaloria polttoainetta. Valtaosa liikunnasta oli ruoan etsintää, johon kului 4 – 6 tuntia päivässä (3). Ruoan hankintaan luonnollisesti kului energiaa. Mitä enemmän kaloreita tällä energiansatsauksella onnistuttiin hankkimaan, sitä parempi.

Oli paljon tehokkaampaa metsästää 45 kilon kauris kuin hankkia vastaava määrä kaloreita pyydystämällä 1600 hiirtä (6). Kauriin kaataminen vaatii huomattavia ponnisteluja, mutta onnistuessaan palkinto on mahtava. Vaikka pystyisimme pyydystämään neljä hiirulaista tunnissa, 1600 nappaamiseen kuluisi kaksi viikkoa ilman mitään taukoja.

Tutkijat ovat laatineet listoja MK-yhteisöjen ruokien hankinnan nettohyödystä – kuinka monta kilokaloria oli mahdollista netota yhtä työtuntia kohden. Taulukossa on otteita Cordainin työtovereineen julkaisemasta listasta (6). Monien ruokien kohdalla on nähtävissä leveä haitari erilaisista elinympäristöistä johtuen. Kärjessä oleva kauluspekari on amerikkalainen 15 – 35 kiloa painava sorkkaeläin.

Evoluution kulku ohjasi ihmisen suuntautumaan suurriistan metsästykseen, koska se energian saannin kannalta oli edullista. Kaksijalkaisesta lajista kehittyi nisäkkäiden paras kestävyysjuoksija (7). Sen ansiosta syntyi kestävyysmetsästys, peristence hunting.

Afrikan keskipäivän auringossa kivikauden miehet ajoivat juoksemalla ja jäljestämällä riistaeläimiä läkähdyksiin. Pakoon laukkaavat suuret eläimet eivät kykene hikoilemalla eivätkä läähättämällä estämään ruumiin lämmön nousua. 10 – 20 kilometrin ajon jälkeen lämpöhalvauksessa tärisevä antilooppi oli helppo surmata lähietäisyydeltä. Ensimmäiset merkit suurten eläinten metsästyksestä ovat 1,9 miljoonan vuoden takaa (3).

Kivikauden ravintoaineet

Taulukossa on yhdysvaltalaisten antropologien Melvin Konnerin ja Boyd Eatonin arviot kivikauden ihmisten ravintoaineiden saannista (8). Saantiarvojen haitari kuvaa erilaisia elinympäristöjä. Vertailuna ovat suomalaiset ravitsemussuositukset (9) ja vuoden 2012 Finravinto-tutkimuksen mukaiset saannin keskiarvot (10). *E% kertoo, kuinka suuren osuuden prosentteina ko. ravintoaine kattaa energian kokonaissaannista. ** Lisätty sokeri, ***Sakkaroosi eli taloussokeri.

MK:hin verrattuna hurjimmat muutokset nykyihmisen ruokavaliossa ovat kuitujen väheneminen murto-osaan, sokerin 5 – 10 kertainen määrä ja suolan nelinkertainen saanti. Kaikki ovat terveyden kannalta huonoon suuntaan.

Kivikaudella rasvojen kokonaissaannissa ei ollut suurta eroa tämän päivän suositukseen verrattuna. Suurriistan isojen eläinten rasvaprosentti on suurempi kuin pienten (6). Rasvakudoksen ja lihasten lisäksi rasvaa tuli aivoista (9 % rasvaa) ja luuytimestä (50 % rasvaa). Kasvipuolella rasvan lähteitä olivat etenkin pähkinät, jotka olivat haluttuja niiden suuren energiatiheyden vuoksi. Suoraan luonnosta hankitut rasvat sisälsivät hyödyllisiä pehmeitä (tyydyttymämättömiä) rasvahappoja enemmän kuin tämän päivän supermarketin tuotteet (8).

Kivikaudella suurten eläinten metsästys ja monet veden elävät nostivat proteiinin osuuden ravinnossa selvästi suuremmnaksi kuin nyt. Vastaavasti hiilihydraatteja saatiin vähemmän.

MK:lla ainoa merkittävä sokerin lähde oli hunaja, jonka perusteella sokerin saanniksi taulukossa esitetään 2 E%. Luku luonnollisesti vaihteli paljon asuinalueiden mukaan.  Esimerkiksi Australian aboriginaalit söivät vuodessa keskimäärin kaksi kiloa hunajaa (2). Tästä laskettu päiväsaanti on kahdeksan grammaa, jonka 25 kcal merkitsee noin yhtä energiaprosenttia.

Terveitä paleo-ihmisiä

MK:lla korkein dokumentoitu painoindeksi on ollut  23 – 24 (7,11), alle tämän päivän normaalipainon ylärajan 25. Myös ihopoimumittausten mukaan he olivat hoikkaa väkeä (12). Kolesteriarvot ja verenpaine olivat terveellisen matalaa tasoa, eikä heidän keskuudessaan esiintynyt sydän- ja verisuonitauteja (6,13).

Afrikan MK:t kävelivät keskimäärin 9 – 15 km päivässä saadakseen riittävästi ravintoa. Liikkuessaan he joutuivat kantamaan ruokaa ja lapsia pitkiä matkoja, sinkoamaan heittoaseita ja välillä kaivamaan juuria puutikuilla. Ruoan hankkimiseen kului 4 – 6 tuntia päivässä. Silloin tällöin aikuisetkin pitivät hauskaa kisaillen ja leikkien (7). MK:n elämässä liikunnan määrä ylitti selvästä nykyisten terveysliikuntasuosituksen vaatimukset.

Edelleen näkee virheellisesti väitettävän, että viikatemies korjasi kivikauden ihmisen viimeistään 35-vuotiaana. Tässä on ymmärretty väärin vastasyntyneen elinajanodote, joka MK:lla oli 35 ikävuoden tienoilla, samalla tasolla kuin Suomessa vielä 1800-luvulla. Molemmissa tapauksissa alhainen elinajanodote johtui runsaasta lapsikuolleisuudesta. Aikuisiän saavutettuaan MK:lla oli hyvät mahdollisuudet elää 60 – 70 -vuotiaaksi, ja useimmat heistä saivat kokea isovanhemmuuden (2,7,12).

Paleo-ruokavaliot

Vuonna 1975 yhdysvaltalainen lääkäri Walter Voegtlin julkaisi kirjan The stone age diet, joka ei paljoa herättänyt huomioita. Sen sijaan yhdysvaltalaisen tutkijan Loren Cordainin vuonna 2001 julkaisema The paleo diet ampaisi julkisuuteen. Siitä lähtien on ilmestynyt tasaisena virtana kivikauden ruokavaliota esitteleviä kirjoja. Pääkaupunkiseudun Helmet-tietokannasta hakusanalla paleo löytyy kaksi suomenkielistä, kuusi ruotsinkielistä ja 14  englanninkielistä tieto- tai keittokirjaa.

Paleo-ruokavaliosta puhuminen ei ole kovin älyllistä, sillä esiäitimme ja -isämme eivät käyttäneet mitään tiettyä ruokavaliota. He söivät kaikkea ravinnoksi kelpaavaa, mitä elinympäristöstään sattui löytymään. Ympäristöt olivat kovin erilaisia, joten ruokavalikoimat erosivat paljon toisistaan.

Aitoa paleo-ruokavaliota on mahdoton noudattaa senkin vuoksi, että kivikauden villikasviksia ei saa kaupasta. Suurin osa tämän päivän ruokakaupan hedelmä- ja vihannesosaston tuotteista on paljon makeampia ja vähäkuituisempia. Eikä lihatiskiltä saa kohtuuhintaan villieläinten ruhon osia.

Usein paleo-ruokavalioon on jostain syystä liitetty hiilihydraattien voimakas karsiminen.  Vaikka MK:t tavallisesti saivat ruoastaan vähemmän hiilihydraatteja kuin tämän päivän ihmiset, eivät he millään vähähiilihydraattisella dieetillä olleet. Selvästi yli kolmasosa energiasta tuli hiilihydraateista, pääasiassa tärkkelyksestä. Siitä saatu sokeri, glukoosi, oli välttämätöntä monille elimistön toiminnoille, muun muassa tuottamaan aivojen polttoaineeksi sata grammaa glukoosia päivässä (14).

Paleo-ruokaa ei tarvitse kaikessa jäljitellä, mutta sitä kohti kannattaa pyrkiä. Kuitujen lisääminen, suolan ja sokerin huomattava vähentäminen sekä pehmeiden rasvojen suosiminen – joita ravitsemussuosituksetkin ehdottavat – ovat todella hyödyllisiä.

Kaikki ruoka, mitä maanviljelyksen ja karjanhoidon jälkeen on tullut ruokapöytäämme, ei suinkaan ole epäterveellisiä. Terveydestään huolehtiva voi jättää ruokalistalleen esimerkiksi täysjyväviljaa ja monia maitotalouden tuotteita.

Vielä yksi vihje, mitä voisit omaksua MK:n elintottumuksista. Ota aamupäivällä reppu selkään ja kävele ruokakauppaan. Kiertele matkalla sen verran, että vähintään viisi kilometriä tulee täyteen. Kerää reppuun ruokaa vain se määrä, jonka yhden päivän aikana tarvitset. Kävele samaa reittiä takaisin. Toista sama seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana, ja sitä seuraavana…

***

Alussa mainitulla aikaskaalalla, jossa ihmisen kaksi miljoonaa vuotta kutistettiin vuorokaudeksi, lihavuusepidemian 30 – 40 vuotta ovat silmänräpäys. Parin vuosikymmenen aikana kaksijalkainen nisäkäslaji, jolla on metsästäjä-keräilijän elimistö, fysiologia ja ruokahalu, astui aivan uuteen ruokamaailmaan. Tunnetuin seurauksin.

Aivan tuoreet Finterveys-tutkimuksen tulokset kertovat suomalaisten lihoneen entisestään. Lihavien miesten ja naisten määrä on kuudessa vuodessa noussut runsas kolme prosenttiyksikköä.

 

Kirjallisuutta

  1. Panter-Brick C, Layton RH, Rowley-Conwy P. Hunter-Gatherers. An interdisciplinary perspective. Cambridge University Press 2001.
  2. Cordain L, Eaton SB, Sebastian A ym. Origins and evolution of the Western diet: health implications for the 21st Am J Clin Nutr 2005;81:341-54.
  3. Lieberman D. The Story of the human body. Penguin Books 2014.
  4. Armelagos GJ. Brain evolution, the determinates of food choice, and the omnivore´s dilemma. Clin Rev Food Sci Nutr 2014;54:1330-41.
  5. Cordain L, Miller JB, Eaton SB ym. Plant-animal subsistence ratios and macronutrient energy estimations in worldwide hunter-gatherer diets. Am J Clin Nutr 2000;71:682-91.
  6. Cordain L, Eaton SB, Brand Miller J ym. The paradoxical nature of hunter-gatherer diets: meat-based, yet non-atherogenic. Eur J Clin Nutr 2002;56:542-52.
  7. Lieberman DE. Is exercise really medicine? An evolutionary perspective. Curr Sports Med Rep 2015;14:313-9.
  8. Konner M, Eaton SB. Paleolithic nutrition. Twenty-five years later. Nutr Clin Pract 2010;25:594-602.
  9. Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.
  10. Helldan A, Raulio S, Kosola M ym. Finravinto 2012 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013.
  11. Pontzer H, Raichlen DA, Wood BM ym. Hunter. gatherer energetics and human obesity. PLoS ONE 2012;7:e40503.
  12. Pennington R: Hunter-Gatherer demography. Kirjassa Panter-Brick C, Layton RH, Rowley-Conwy P. Hunter-Gatherers. An interdisciplinary perspective. Cambridge University Press 2001.
  13. Lindeberg S. Paleolithic diets as a model for prevention and treatment of western disease. Am J Hum Biol 2012;24:110-15.
  14. Hardy K, Brand-Miller J, Brown KD ym. The importance of dietary carbohydrate in human evolution. Q Rev Biol 2015;90:251-68.

 

 

 

 

 

 

3 thoughts to “Se oikea paleo – mitä metsästäjä-keräilijät söivät”

  1. Lainaus edeltä.:
    ”Usein paleo-ruokavalioon on jostain syystä liitetty hiilihydraattien voimakas karsiminen. Vaikka MK:t tavallisesti saivat ruoastaan vähemmän hiilihydraatteja kuin tämän päivän ihmiset, eivät he millään vähähiilihydraattisella dieetillä olleet. Selvästi >33% energiasta tuli hiilihydraateista, pääasiassa tärkkelyksestä. Siitä saatu sokeri, glukoosi, oli välttämätöntä monille elimistön toiminnoille, muun muassa tuottamaan aivojen polttoaineeksi 100g glukoosia päivässä (14).”

    Lähteessä 14 on asia esitetty seuraavasti: Noin 80% aivojen energiantarpeesta voidaan tuottaa ketoneista. Mutta normaalin aivotoiminnan ylläpito yksilöissä, jotka on sopeutuneet lähes hiilihydraatteista karsitulle ruokavaliolle, ehdoton 30-50 g:n (Institute of Medicine 2006) ruokavalion hiilihydraattiosuus päivässä täydentää maksan gluconeogenesis -kapasiteetin ja aivojen glukoosin tarpeen välisen kuilun (Macdonald 1988). Päivittäistä hiilihydraattien syöntiä 50 – 100 g pidetään välttämättömänä ketopolttoaineisiin siirtymisen ehkäisemiseksi aikuisilla (Institute of Medicine 2006). Tämä on yhdenmukaista realistisemman käytännön suositellun vähimmäistarpeen kanssa, joka on 150 g / päivä hiilihydraattia yli 3-4 vuotta täyttäneille (Bier et al., 1999).

    Täsmällisempi lainaus yo. tutkimuksesta vaikuttaisi olevan ”tuottamaan aivojen polttoaineeksi 50g glukoosia päivässä”. Mutta kun ketoosiin meno ei aina ole turmioksi…

    Vilhjalmur Stefansson oli 100 vuotta sitten kuuluisa islantilainen naparetkeilijä, Harwardin antropologi, joka tykästyi eskimoelämään Inuiittien parissa. Hän vietti 10 vuotta lumilakeusksilla heidän elämäntapansa opetellen. Kun sen ajan ravitsemustieteilijät ja lääkärit eivät uskoneet hänen tarinoitaan, han pestasi kaverinsa mukaan ja he tekivät 1 vuoden valvotun testin Bellevuen sairaalassa New Yorkissa. Inuitit söivät sentään kalaa ja lihaa, nämä kaksi tulivat toimeen vuoden pelkällä rasvaisella lihalla (sisäelimet ja luuytimet huom ovat ehdottoman tärkeitä). Ravitsemustiede oli silloin sitä mieltä, että liha aiheuttaa keripukkia (c-vitamiinin puutosta), ja salaatti parantaa sitä (de ja vu, olenko kuullut…), kun Stefansson oli käytännössä nähnyt päinvastaisen. Lääkärit seisoivat asemissa pelastamaan näitä kahta onnetonta. Pelastusta ei tarvittu, koska vuosia myöhemmin ymmärrettiin, että saaliseläinten luuydin ja tietyt sisäelimet kumuloivat c-vitamiinin ja sitä saa ihminen sieltä riittävästi, jos vain kelpuuttaa ravinnoksi. Sisäfileet eskimot heittivät koirilleen, liian rasvasta kuivina ja siten arvottomina lihoina. Eskimot söivät n.80% rasvaa ja 18% proteiineja, jäi pari hiilihydraateille. Ihmiskoe arktiksessa kesti noin 10 000 vuotta, ainakin. Ei ollut double blinded eikä kontrolliryhmääkään ollut, ei siis luotettava life-testi. Karppaajia ja ketoosissa olivat käytännön pakosta, kun hitaat hiilihydraatit eivät kasva ikiroudassa.

    Täysin päinvastainen energiasuhde tavattiin modernina aikana trooppisella Kitavalla: lähes 80% hiilihydraatteja, loput 20% rasvaa ja proteiineja. Ihmisen biokemia on käsittämättömän sopeutuvainen. Kun yleensä keskitytään siihen, että eskimoilla on kalasta omega3 ja hedelmän-/juurimukulansyöjät saivat kuitua, niin pohditaampa hetki yhteisiä tekijöitä. Yhteistä molemmille heimoille oli civilised sairauksien puute, iniiteilla ei ollut edes sanaa kariekselle, kun hampaat eivät reikiintyneet. Molemmilta puuttuivat myös vehnäjauhot&viljat, sokeri, suola, olut (limut ja perunalastut). Samoin sivilaation kehittyessä toisaalla, ja säilyvyysongelmien takia, puuttuivat prosessoidut tuotteet; maitovalmisteet, margariini ja siemenöljyt eli kasviöljyt.

    Owen et al. teki kokeen vuonna 1967, jossa ”keto-adaptoituneille potilaille (nälän indusoima terapeuttinen ketoosi) annettiin 20 IU insuliinia. Paastonneiden potilaiden veren glukoosi laski arvoon 1-2 mMol (normaali n. 5 mMol), mutta heillä ei ollut hypoglykokeemisiä oireita, koska aivot olivat sopeutuneet hyödyntämään ketoneita [93]. Siksi voidaan arvioida, että ketonit ylläpitävät aivojen energia-aineenvaihduntaa ja ovat neuroprotektiivisia ankaran hypoglykemian aikana.” Hypoglykokemia hidastaa ihmisen vain, jos plan b eli ketoaineet eivät ole läsnä, kaiketi. Tällaista testia ei voida toistaa, ainakaan ihmisillä, koska näillä sokeriarvoilla pitäisi kai seurata kuolema.

    Phinney et al. vuonna 1983 Metabolism. Kroonista ketoosia testattiin pyöräilijöillä, joiden perussuorituskyky oli mitattu normidieetin jälkeen. ”Neljän viikon keto-dieetti oli eucaloric ja isocaloric, ja isonitrigeous. Lisäksi suolan määrään kiinnitettiin huomiota (lisättiin). Hiilariosuus rajattiin 20g/ päivä. Tulos: Submaximaalinen liikuntakyky säilyy myös alentuneella hiilihydraattien hapetuksella (poltolla, käytöllä energiaksi). ”
    ”Nämä tulokset osoittavat, että hyvin harjoitelleiden pyöräilijöiden aerobista kestävyyttä ei heikennetty neljän viikon ketoosilla. Tämä saavutettiin dramaattisella fysiologisella sopeutumisella, joka säästi rajattuja hiilihydraattivarastoja (sekä glukoosia että lihasglykogeenia) ja teki rasvan pääasialliseksi lihaspolttoaineeksi tällä submaximalisella tehotasolla.” Sama Phinney on paljon myöhemmin testannut hiilaritankkausta, eikä se ollutkaan sitä mitä luultiin… Samoin ultrakilpailijat, jotka käyttävät glukogeenivarastonsa 2000kcal moneen kertaan suorituksensa aikan, joutuvat tankkaamaan matkan varrellla nopeita hiilihydraatteja. Ketoadaptoituneet selviävät 1/3 normiruokavaliota noudattavien tankkauksella, koska pystyvät polttamaan tehokkaasti rasvavarastojaan. Come to think of it, jos jokaisen ihmisen rasvavarastot ovat n. 40 kertaa glukogeenivarastot, niin eikö se olisi ilmeinen ensisijainen varasto energiankulutuksen tarpeisiin ”dieselinä”, ja seasonal -hedelmä siihen sitten ”bensana” nopeaan hyödyntämiseen…

    Aiheena oli kuitenkin aivojen 100 g/pvä tarve glukoosia suun kautta nautittuna, tai ylipäätään. Sitä ei ole, jos edellämainittuiin elämäntapahavaintoihin ja tutkimuksiin uskomme, ei edes ultrakestävyysurheilijoilla eikä ääri-arktiksella elävillä metsästäjä-keräilijöillä. Olisiko ihmislajia edes olemassa, jos tällainen ehdoton sokeriminimi olisi totta, joka päivä?

  2. lainaus ”Afrikan MK:t kävelivät keskimäärin 9 – 15 km päivässä … MK:n elämässä liikunnan määrä ylitti selvästä nykyisten terveysliikuntasuosituksen vaatimukset.”

    Lähteessä 11 tutkittiin hazdojen fyysisesti aktiivisten MK:n energiankulutusta ja linkkiä lihavuuteen:
    ”Metabolisen energiankulutuksen samansuuruisuus monilla eri kulttuureilla haastaa nykyisestä lihavuusmallista osan, minkä mukaan länsimaiset elämäntavat johtavat energiankulutuksen pienenemiseen. Me oletamme hypoteesina, että ihmisen päivittäinen energiankulutus on evoluutiossa kehittynyt fysiologinen piirre, joka on pitkälti riippumaton kulttuurisista eroista.

    Hazdan MK:n keskuudessa TEE: n (Total energy expenditure) mittaukset haastavat näkemystä siitä, että länsimaiset elämäntavat aiheuttavat poikkeuksellisen alhaisia energiankulutuksia, ja että energiankulutuksen väheneminen on liikalihavuuden ensisijainen syy kehittyneissä maissa.

    Huolimatta korkeasta fyysisestä aktiivisuudesta ja riippuvuudesta luonnonvaraisista elintarvikkeista, Hadza TEE oli samanlainen kuin länsimaalaisilla ja muilla markkinataloudessa elävillä. ”

    Liikunta tai ei-liikunta ei tutkijoiden mukaan voi selittää lihomista. Liikunnan hyötyyn on syytä uskoa, vaikka se hyöty tulisi siis muualta.

    Lainaus ”Vielä yksi vihje, mitä voisit omaksua MK:n elintottumuksista. Ota aamupäivällä reppu selkään ja kävele ruokakauppaan. Kiertele matkalla sen verran, että vähintään viisi kilometriä tulee täyteen. Kerää reppuun ruokaa vain se määrä, jonka yhden päivän aikana tarvitset. Kävele samaa reittiä takaisin. Toista sama seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana, ja sitä seuraavana…”

    Hyvä vihje, jonka voi toteuttaa polkupyörälläkin. Voin suositella kokemusperäisesti.

  3. Mielenkiintoinen kirjoitus. Jos ajatellaan nykyihmisen kelpoisimman vaihtoehdon tänä päivänä olevan ravinnoltaan ja liikunnaltaan suunnilleen saman kuin kivikaudella, niin mistä johtuu meidän halu syödä suolaa, sokeria ja rasvaa. Onko se evoluution tulosta. Vai oliko halu olemassa jo kivikaudella, mutta sitä ei voitu tyydyttää. Edelleen ihmetyttää minkälainen olisi nykyisessä ympäristössä kelpoisin ihminen. Vähenisikö evoluution myötä ihmisen viehtymys suolan, sokerin ja rasvan syömiseen ja lisääntyisikö halu liikkua.

Kommentointi suljettu