Lihavuusepidemia maton alla

Talven aikana minulla oli kaksi järkyttävää kokemusta.

Tammikuun viimeisenä päivänä Helsingin yliopiston Tiedekulmassa oli aiheena Terveyserot – voiko niitä kaventaa?

Avaussanoissa lääketieteellisen tiedekunnan varadekaani Kari Reijula kertoi Suomessa olevan puoli miljoonaa diabeetikkoa. Ennusteen mukaan 2030-luvulle tultaessa heitä on miljoona. Reijula liputti vahvasti ehkäisyn puolesta. Jokainen sairauksien ehkäisyyn satsattu euro säästää hoitokuluissa 10 euroa.

Tilaisuuden lopussa oli paneeli, jossa keskustelivat kansanedustajat Sari Sarkomaa (kok) ja Tuula Haatainen (sdp) sekä Helsingin apulaispormestari Sanna Vesikansa (vihr). Keskustelu liikkui hoidon tehostamisessa, ihmisten voimaannuttamisessa, moniammatillisessa lähestymistavassa, liikunnan lisäämisessä.

Paneelin puolivälissä juontaja nosti esille synkät ennusteet diabeteksen määrässä ja Reijulan sanat ehkäisyn tarpeesta. Sitä seuranneissa puheenvuoroissa kukaan kolmesta poliitikosta ei ottanut esille, että ainoa tehokas keino vähentää suomalaisten tyypin 2 diabeteksen lukuja on ryhtyä toimiin ylipainon vähentämiseksi.

Seuraavalla viikolla olin uudessa Oodi-kirjatostalossa Puhutaan rahasta -seminaarissa (linkki). Tapahtuman järjesti Yksi elämä -yhteenliittymä johon kuuluu seitsemän isoa potilasjärjestöä: Aivoliitto, Diabetesliitto, Filha (keuhkosairaudet), Hengitysliitto, Suomen mielenterveysseura, Sydänliitto ja Syöpäjärjestöt.

Lihavuus lisää kaikkien mainittujen yhdistysten edustamien sairauksien riskiä. Siitä huolimatta tilaisuuden esityksissä ylipainosta ei puhuttu sanaakaan. Lopussa oli terveyspoliittinen paneeli, jossa poliitikoilta kysyttiin, miten he edistäisivät terveyttä. Keskustelemassa oli kansanedustajia seitsemästä puolueesta, joukossa kaksi ministeriä ja yksi puoluejohtaja. Paneelissa ei tuotu lainkaan esille, että enemmistö suomalaisista on ylipainoisia.

Järkytyin siitä, että ilmeisesti yhteiskuntamme päättäjien ajatusmaailmassa lihavuusepidemiaa ei ole.

Katso tästä linkistä, mitä lihavuusepidemia tekee suomalaisten terveydelle. Diabeteksen lisäksi listalla on 30 muuta sairautta. Niitä katsellessa voit miettiä lihavuuden aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä ja terveydenhuollon kuluja.

Minusta tuntui, että tuhoisa lihavuusepidemia on yhteiskunnassamme lakaistu maton alle. Ihmettelin mistä on löytynyt niin iso matto, että sen alle voidaan piilottaa suurin osa suomalaisista.

Päättäjille ei ole annettu riittävästi tietoa

Toivuttuani järkytyksistä tulin järkiini ja ryhdyin pohtimaan asiaa syvemmin. Tajusin tarkastelleeni aihetta omasta pienestä kuplastani. Eläkkeellä ollessa pääharrastukseni on ollut seurata tutkimustietoa koko maapalloa ravistelevasta lihavuusepidemiasta ja sen syistä. Tiedän aiheesta paljon, ja sen tiedon valossa edellä mainitut tilaisuudet nostivat tunteet pintaan.

Tuskin kukaan paneeleissa esiintyneistä poliitikoista on voinut perehtyä ylipainon syihin ja tyypin 2 diabeteksen syntymekanismiin. On täysin mahdollista, etteivät Tiedekulman kolme panelistia tienneet lihavuuden aiheuttavan diabetesta.

Saattaa myös olla, etteivät kaikki kansanedustajat ole tietoisia yhä nousevista lihavuusluvuista Suomessa.

Viime huhtikuussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi Finterveys-tutkimuksen tulokset. Iältään 30+ suomalaisista miehistä enää 28 % ja naisista 36 % on normaalipainoisia. Kuuden vuoden aikana näihin ikäluokkiin on ilmestynyt 100 000 ylipainoista suomalaista lisää. Kymmenet tuhannet sairastuvat aikaisempien lisäksi.

Lehdissä olleet Finterveys-tulosten uutiset käsittelivät pääasiassa muita terveyden aiheita. Ne tuskin herättivät oivallusta hälyttävästä ylipainon lisääntymisestä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos raportoi tuloksista uutiskirjeessä päättäjille. Siinä todetaan muutamalla lauseella lihavuuden lisääntyneen työikäisessä väestössä.

Kuinka moni kansanedustaja on sattunut lukemaan uutiskirjeen? Ja jos on lukenut, onko kuivakka maininta ylipainon lisääntymisestä riittänyt herättämään huolta suomalaisten kansanterveydestä?

Poliitikkoja ei voi syyttää lihavuusepidemian lakaisemisesta maton alle. Ei sellaista voi lakaista, mistä ei ole tietoinen. Uskon että päättäjämme ryhtyvät toimeen, jos heitä riittävän vakuuttavasti informoidaan lihavuusepidemian syistä, sen laajuudesta ja vaikutuksesta suomalaisten terveyteen.

”Ihmisten motivaation puute”

Ehkä poliitikkojen passiivisuus johtuu myös sitä, ettei ylipainoa pidetä yhteiskunnallisena ongelmana, vaan ihmisten itsensä aiheuttamana.

Ylipainoiset nähdään heikkotahtoisina ja huonon itsekurin ihmisinä. Normaalipainoiset ihmettelevät, mikseivät he ota itseään niskasta kiinni ja ryhdy syömään terveellisemmin ja liikkumaan.

Tällainen ajattelu suuntaa lihavuusepidemian torjunnassa ajatukset yksilöön. Ylipainoisen pitäisi paremmin motivoitua huolehtimaan painostaan. Yhteiskunnan asia ei ole lähteä paapomaan ihmisiä pysymään normaalipainossa.

”Ylipaino johtuu yksilön motivaation puutteesta” -ajattelu voidaan pienellä ajatustyöllä osoittaa virheelliseksi.

Lihavuus alkoi Suomessa laajentua epidemiaksi 1980-luvulla. Ei ole mitään todisteita siitä, että silloin ihmiset olisivat nopeasti muuttuneet heikkotahtoisemmiksi tai kykymme itsekuriin heikentynyt. Me suomalaiset olemme heikkouksinemme ja vahvuuksinemme kutakuinkin samanlaisia kuin neljäkymmentä vuotta sitten.

Koska lihavuusepidemiaa ei voida selittää yksittäisten ihmisten ominaisuuksilla, elinympäristöstä pitää etsiä tekijöitä, jotka lisäävät kaloreiden saantia. Sylttytehdas on helppo löytää. Valtavasti lisääntynyt ruokatarjonta ja siihen liittyvä lihottavien elintarvikkeiden kulutuksen lisääntyminen riittävät selittämään maailman ja Suomen lihavuusepidemian (1,2,3).

Ennen kuin ryhdyt esittämään vastaväitteitä, lue Duodecim-lehden artikkeli ruokatarjonnan muuttumisesta ja käy tutustumassa kirjoituksiin Lihavuus ei ole itse aiheutettu ja Lihavuusepidemian sylttytehtaalla.

Jos niiden lukemisen jälkeen ajattelet lihavuusepidemian johtuvan yksilöiden heikkoudesta, mielelläni kuulisin perustelusi tämän artikkelin lopussa olevassa kommenttiosassa.

Saako lihavuudesta puhua?

Viime aikoina on paljon keskusteltu siitä, miten lihavat henkilöt ovat kokeneet muiden taholta huomauttelua ja muuta loukkaavaa käytöstä. Toivottavasti lihavuusepidemiasta vaikeneminen ei johdu siitä, että lihavuudesta ja ylipainosta puhumisen ajatellaan olevan likimain kiellettyä tai ainakin epähienoa

Toisen henkilön ylipainon negatiivinen huomioiminen on törkeää, mutta aktiivisinkaan kehopositivisti ei ole vaatimassa, että vakiintuneet suomen kielen sanat ylipaino ja lihavuus pitäisi sensuroida. Olisi aivan absurdia, jos kansanterveydestä puhuttaessa emme voisi puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Tarvitaan yhteiskunnan toimia

Liikenne on hieno esimerkki siitä, miten kansanterveyttä uhkaava kierre voidaan kääntää voitoksi. 1960-luvulla oivallettiin, ettei liikenneonnettomuuksia voida tehokkaasti vähentää yrittämällä opettaa autonkuljettajia ajamaan paremmin.

Lähdettiin laajalla rintamalla ehkäisytyöhön, jossa tehokkaimmat aseet ovat olleet lait ja säädökset: nopeusrajoitukset, turvavyöpakko, moottoripyöräilijöiden kypärät, promillerajat, talvirengaspakko jne. Liikennekuolemat ovat tällä hetkellä vain viidesosa 60-luvun huippuvuosista, vaikka autoliikenteen määrä on moninkertaistunut.

Myös tupakointi on esimerkki siitä, miten terveyden kannalta tuhoisa tottumus on selvästi vähentynyt lainsäädännön keinoin

Suomen ensimmäinen terveellisen ravitsemuksen suositus ilmestyi samalla vuosikymmenellä, kun lihavuusepidemia käynnistyi (4). Järjestyksessä viides ravitsemussuositus julkaistiin 2014 (5). Niiden lisäksi maassamme on ollut lukuisia projektiluontoisia hankkeita vähemmän lihottavan ruokavalion ja liikunnan lisäämisen puolesta.

Näissä toimenpiteet ovat kohdistuneet yksittäisiin kansalaisiin. Lihavuusepidemiaa on yritetty nujertaa opettamalla ihmisiä ”ajamaan paremmin” tämän päivän turvattomassa ruokamaailmassa. Ylipainoisten määrän jatkuva nousu osoittaa, ettei tämä strategia toimi.

Lihavuusepidemian kääntämiseksi laskuun tarvitaan yhteiskunnan toimenpiteitä, jotka vähentävät lihottavien elintarvikkeiden kulutusta. Keinot ovat samat kuin liikenteen muuttamisessa turvalliseksi ja tupakoinnin vähentämisessä. Lait ja säädökset.

Joissakin maissa on otettu ensi askelia tällä tiellä. Eniten tapahtuu Britanniassa, jossa on asetettu tavoitteeksi lasten lihavuuden puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Ensimmäinen askel oli vuosi sitten voimaan tullut sugar tax, tuntuva vero sokeripitoisille virvoitusjuomille. Tällä hetkellä keskustellaan makeisten myynnin kieltämisestä kassoilla. Pari viikkoa sitten Lontoon liikennelaitos kielsi lihottavien ruokien mainostamisen liikennevälineissä ja underground asemilla.

Suomessa on tällä hetkellä ainakin 2,5 miljoonaa ylipainoista. Yli miljoonalla heistä on lihavuuden aiheuttama sairaus. Valtaosa niistä, jotka vielä ovat terveitä, tulee vuosien karttuessa sairastumaan.

Lihavuusluvut pitää saada laskuun, jotta suomalaisilla olisi mahdollisuus parempaan elämään. Samalla se hyödyttäisi koko yhteiskuntaa vähentämällä terveydenhuollon ja työelämän kustannuksia.

Kirjallisuutta

  1. Swinburn B, Sacks G, Ravussin E. Increased food energy supply is more than sufficient to explain the US epidemic of obesity. Am J Clin Nutr 2009;90:1453-6.
  2. Mustajoki P. Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta. Duodecim 2015;131:1345-52.
  3. Zobel EH, Hansen TW, Rossing P ym. Global changes in food supply and the obesity epidemic. Curr Obes Rep 2016;5:449-55.
  4. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mietintö. Suositukset kannsanravitsemuksen kehittämiseksi. Komitemietintö 1987:3.
  5. Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Valtion ravitsemusneuvottelukunta.

 

6 thoughts to “Lihavuusepidemia maton alla”

  1. Kiitos Pertti kirjoituksestasi! Yritämme vaikuttaa viranomaisiin tuomalle heille työkalun, joka antaa realistista tietoa. Sitä voidaan käyttää suositusten mittarina, joka avartaa näkemyksiä ravitsemuksesta ilman tunteita ja kokonaisvaltaosesti.
    Kiitokset erityisesti energiatiheän ruoan tutkimusten keräämisestä. Onko saatavilla tukimusta, jossa ravintoa tarkastellaan ravintoainetiheyn kautta ravitsemusta?

    1. Selvennän ensin muille lukijoille energiatiheyden ja ravintoainetiheyden eroja. Ravintoainetiheys tarkoittaa, paljonko elintarvikkkeessa on välttämättömiä ravintoaineita, proteiinia, vitamiinia, tärkeitä mineraaleja, hivenaineita jne. grammaa tai 100 grammaa kohden. Tämä kertoo ruokien yleisestä terveellisyydestä.
      Energiatiheys tarkoittaa paljonko on energiaa eli kaloreita on 100 grammaa kohden, tutkimuksissa se ilmoitetaan usein myös grammaa kohden. Tämä kertoo elintarvikkeen lihottavuudesta. Jos energiatiheys on suuri, kaloreita tulee huomaamatta paljon.
      Paradoksaalisesti, energiatiheissä ruoissa, jotka tavallisesti ovat teollisesti prosessoituja (perunalastut, makeiset keksit jne.) ravintotiheys on alhainen. Ne siis ovat tuplasti heikkoa ravintoa, lihottavat ja saa tärkeitä ravintoaineita niukasti. Vastaavasti useimmissa pienen energiatiheyden ruoissa (kasvikset,hedelmät) monien ravintoaineiden tiheys on suuri.
      Ravintoainetiheydestä ja sen merkityksestä on paljon tutkimuksia. Koska blogiartikkeleissani keskityn ylipainoon, kirjoituksisssani puhun pääasiassa energiatiheydestä.

  2. Todella hyvä kirjoitus.

    Yhden huomion haluaisin tuoda esille, hieman asian vierestä — tuo viesti ”lihavuus ei ole itse aiheutettu” kääntyy ihmismielessä helposti voimattomuuden tunteeksi ja sitä kautta ajatukseksi, että koska tämä ei ole itse aiheutettu, ei tälle myöskään voi itse tehdä mitään. Ymmärrän objektiivisten faktojen valossa mistä on kyse tuolla taustalla, mutta veikkaan, että tuo viesti on haitallinen ihmisille, jotka oikeasti tarvitsevat apua.

    Joku vastaava kampanja ajatuksella ”lihavuuteen voi itse vaikuttaa” olisi hyvä paino toisessa vaakakupissa.

    Psykologian puolella kun rakennetaan teorioita esim. motivaation syntymisestä, niin tunne kyvystä vaikuttaa itse asiaan on todella suuressa roolissa. Pahoin pelkään, että ”syy”:n (toim. huom. ketään ei olla syyttelemässä) vierittäminen kaikkialle muualle kuin yksilöön aiheuttaa sen, että yksilö ei koe tuntevansa asiaan vaikuttaa.

    1. Kiitos viisaasta kommentista! Itse aihetettu -ilmaisua näkee käytettävän usein, esim. tilanteissa joissa normalipainoiset ehdottavat, että lihavien pitäisi itse maksaa sairauskulunsa. Mutta en ole aiemmin tullut ajatelleeksi, mitä ylipainoiset itse siitä saattavat ajatella.

  3. Hyvä teksti, Pertti. Ensimmäinen askel olisi todella tuntuva sokerivero. Nyt mm. hillot ja mehut ovat älyttömän makeita, koska sokeri on paljon halvempaa kuin marjat. Toinen on annosten suuruus ravintoloissa. Pitäisi saada loppumaan mainostaminen jättiannoksilla. Pienempien lautasten on osoitettu vähentävän syömistä ja nälkä lähtee yhtä hyvin. Kolmas olisi asian rauhallinen käsittely neuvolassa, koska lapsena opitaan tottumukset esim. liian makeaan ja toisaalta jo muutaman vuoden ikäisen ylipaino jää päälle. Poliitikoilla (ja ehkä neuvolassakin) haittaa myös se, että varotaan kovin tarkkaan, ettei loukata ketään, mutta kuten sanoit, asian voi hoitaa monella tavalla.

  4. Jo mainittu ei ”itse aiheutettu” antaa voimattomuuden tunteen. Tottakai lihavuus on enemmän tai vähemmän itseaiheutettu kuten kaikki muutkin yksilölliset asiat. Mutta ymmärrän kyllä mitä sillä tarkoitetaan.

    Mielestäni ihmisen tavat tai enemmänkin tapojen summa vaikuttaa painoon. Esim. En osta herkkuja vs. ostan, mutta jemmaan ne. Syön vs. katson TV:tä ja syön. Otan eväät töihin vs. käyn all-you-can-eat kantiinin buffetissa. Siksi kehitämme Habinator Appia, jolla tapoja voi muuttaa, koska muutokset/teot päivittäin vuosien saatossa saa aikaan huimia eroja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *