Väärän paikan rasva rassaa elimistöä

Elokuussa ilmestynyttä Duodecim-lehteä lukiessani kylmäsi.

Lääkärinurani aikana tapasin tuhansia ylipainoisia potilaita, joilla oli lihavuuden aiheuttamia sairauksia. Ylipainoa käsittelevissä kirjoissani ja tällä blogisivullani olen kertonut lihavuuden ikävistä seuraamuksista. Luulin tietäväni aiheesta riittävästi ja tottuneeni siihen murhenäytelmään, jonka ylipainoepidemia on Suomelle aiheuttanut.

Vuosien varrella olen lukenut häiriöistä, joita ylimääräisen rasvan kertyminen aiheuttaa ihmiselimistössä jo kauan ennen kuin alkaa ilmestyä sairauksia. Mutta nyt kun Duodecim -lehdessä kaikki läväytettiin esille samalla kertaa (1), tuntui pahalta.

Kaksoset tämänkin kertovat

Edellisessä kirjoituksessa kerroin, miten kaksostutkimusten avulla voidaan tutkia ylipainon periytyvyyttä. Kaksosten avulla voidaan selvittää myös ylimääräisen rasvakudoksen synnyttämiä haittoja.

Suomessa on koottu tietoja 1970- ja 1980-luvuilla syntyneistä tuhansista kaksospareista. Mukana on paljon identtisiä kaksosia, joilla on täsmälleen samat geenit. Tässä joukossa kaksosparien painot melkein aina ovat lähellä toisiaan, koska geenit voimakkaasti vaikuttavat painoon.

Mutta joskus identtisillä kaksosilla on paljon painoeroa. Ilmiö on harvinainen, vain noin viidellä prosentilla ero painossa on yli 10 kg. Näiden eripainoisten kaksosten avulla on ollut mahdollista selvittää, mikä on puhtaasti ylimääräisen rasvakudoksen osuus häiriöissä, joita ylipainoon liittyy. Koska kaksospareilla on samat geenit, löydetyt häiriöt ylipainoisen aineenvaihdunnassa eivät johdu geeneistä vaan ovat ylipainon aiheuttamia.

Professori Kirsi Pietiläinen on tutkimusryhmänsä kanssa vuosikausia tutkinut näitä eripainoisia kaksosia. Heidän elimistönsä aineenvaihduntaa on pengottu läpikotaisin moderneilla menetelmillä. Nostan kaksospareille kiitollisena hattua, että he uhrautuvasti ovat jaksaneet käydä vaativissa tutkimuksissa. Heidän ansiostaan tiedämme, miten ylimääräinen rasva rassaa elimistöämme.

Pahin on maksaan kertynyt rasva

Kaksosparit olivat tutkimusten aikana aikuisuuden alkutaipaleella, ikähaitari 23 – 36 v. Hoikemmat parit painoivat keskimäärin 75 kiloa ja painavammat 93 kiloa. Ylipainoisilla vyötärön ympärys oli keskimäärin 16 senttiä suurempi kuin hoikemmilla pareilla.

Jos ylipainoiset kaksoset olisivat käyneet lääkärissä, heidät olisi todettu kliinisesti terveiksi. Verensokeri oli vielä samalla tasolla kuin normaalipainoisella parilla, ja veren rasva-arvot olivat viitearvojen sisällä. Siitä huolimatta heillä tarkoissa tutkimuksissa oli  havaittavissa muutoksia kehon toiminnassa.

Duodecim-lehdessä julkaistu kuva näyttää yhteenvedon niistä häiriöistä, joita liittyi ylipainoon.

Elintavat laatikossa ”Aktiivisuus” tarkoittaa liikkumista. Nuoruusiän vähäinen liikunta oli yhteydessä painon nousuun. Tämä näkyi myös aikuisiällä mitatun aerobisen kunnon (VO max) alenemisena. Myös suurempi ruuan määrä todennäköisesti oli vaikuttanut painon nousuun, vaikka sen nuoruusiästä alkanutta vaikutusta ei ollut mahdollista selvittää.

Kehon koostumus laatikko näyttää, miten ylimääräinen rasva on kertynyt terveyden kannalta ikäviin paikkoihin. Ylipainoisella kaksosella koko kehon rasvamäärä oli noussut 28 %, mutta vatsaontelon sisäinen rasva (sisäelinrasva) oli kasvanut 67 %.  Suurimmat erot olivat maksan rasvan määrässä.

Maksassa ei ole rasvakudosta, vaan ylimääräinen rasva kerääntyy maksan solujen sisälle.

Kuva näyttää tilanteen 16 kaksosparilla, joista toinen on selvästi painavampi (3). Kuvassa kaksoparit on yhdistetty viivalla. Hoikemmilla (leaner) kaksosilla maksassa ei ollut juuri lankaan rasvaa. Sen sijaan ylipainoisilla (hevier) kaksosilla rasvan kertyminen maksaan oli yleistä. Mutta osa painavammista kaksosista vältti rasvan kertymisen maksaan.  Tulos kertoo siitä, miten taipumus maksasolujen rasvoittumiseen vaihtelee yksilöstä toiseen.

 

Ihonalainen rasvakudos voi huonosti

Lihomisen aikana rasvan kertyminen maksan soluihin oli merkki siitä, että ylipaino aiheuttaa ikäviä asioita myös muualla elimistössä. Kun rasvaa kerääntyi maksaan, todettiin häiriöitä myös ihon alla sijaitsevassa rasvakudoksessa.

Ihomme alla sijaitseva rasvakudos on suuri elin, jonka osuus kehon painosta normaalipainoisella naisella on 20 – 28 % ja miehellä 15 – 20 %. Lihomisen aikana rasvakudoksen solut keräävät itseensä enemmän rasvaa, mikä kasvattaa rasvakudosta ja näkyy ylipainona.

Niillä ylipainoisilla kaksospareilla, joilla rasvaa kertyi maksaan, ihonalainen rasvakudos voi huonosti.  Värikuvan ”Rasvakudos” ja ”Rasvasolut” -laatikot kertovat näistä häiriöistä. Kuvassa on mutkallisia ammattitermejä, mutta hieman oikoen voidaan todeta, että rasvakudoksessa aktivoituivat tulehdusreaktioon liittyvä geenireitit. Tämä ilmeni mm. tulehdussolujen (makrofagit) määrän kasvuna ja tulehdukseen osallistuvan komplementin aktivaationa. Näiden lisääntyminen kertoo rasvakudoksen matala-asteisesta tulehduksesta, joka ei tee elimistölle hyvää. Rasvasoluissa odettiin toimintahäiriöitä mm. solujen energiatehtaissa mitokondrioissa ja aminohappojen aineenvahdunnassa, mitkä ennakoivat mm. diabeteksen syntyä.

Ihmisten ihon alla sijaitsevan rasvakudoksen kyvyssä varastoida rasvaa on eroja. Toisilla ihonalaiset rasvasolut kykenevät vaivatta ottamaan sisään ylimääräistä rasvaa. Mutta toisilla rasvasolujen kyky suurentua on rajoittunut. Liikakaloreista muodostunut ylimääräinen rasva pitää siirtää muualle. Rasvaa joudutaan sijoittamaan sisäelimiin – vatsaontelon sisälle, maksaan ja muuallekin. Liikarasvaa on ”väärässä paikassa”, mikä aiheuttaa monenlaisia aineenvaihdunnan häiriöitä.

Valitettavasti taipumus ”väärän paikan rasvaan” on yleinen. Sitä kuvastavat viimeiset tulokset suomalaisten vyötärön ympärysmitasta, joka melkein puolella 30+ ikäisillä suomalaisilla ylittää normaalin (4). Valtaosalla heistä on maksasoluissa rasvaa niin paljon, että diagnoosina on rasvamaksa.

Väärän paikan rasva tulee ylimääräisistä kaloreista

Ylipainoisilla kaksosilla paino oli lähtenyt nousemaan myöhäisellä teini-iällä, ja häiriöt olivat jo päällä kymmenen vuotta myöhemmin. Mitä varhemmin ylipaino kehittyy ja mitä pitempään se jatkuu, sitä pysyvämpiä häiriöitä syntyy.

Suomessa on 200 000 ylipainoista alle 16-vuotiasta lasta. Esikouluikäisiä heistä on yli 60 000. Tuntuu pahalta tietää, että muiden ylipainon haittojen lisäksi kasvavien kehojen sisällä on käynnissä ikäviä asioita. Osalla heistä ne johtavat tyypin 2 diabetekseen ja muihin sairauksiin jo teini-iässä.

Suurimmalla osalla melkein kolmesta  miljoonasta ylipainoisesta suomalaisesta liikakilot ovat tulleet aikuisena, mutta seuraukset ovat samat. Puoli miljoonaa tyypin 2 diabetesta sairastavaa ja kolmekymmentä muuta sairautta, joita ylipaino aiheuttaa. Lihavuuden pitkä varjo ulottuu eläkeikään. Ikääntyneillä se ilmenee heikkona liikkumiskykynä ja tavallista aikaisempana hoivan tarpeena.

Nykyisen runsaan ruokamaailman vallitessa pysyvän laihtumistuloksen saavuttaminen onnistuu vain harvoille. Siksi ylipainon syntyä pitää pyrkiä kaikin tavoin ehkäisemään.

Väärän paikan rasvaa kertyy vain silloin, kun kaloreita tulee pitkän ajan kuluessa liikaa. Tähän yhteiskunnan on mahdollista vaikuttaa. Pääosa ylimääräisistä kaloreista saadaan tietyistä elintarvikkeista, jotka voidaan nimetä. Niiden tarjontaa ja kulutusta voidaan vähentää yhteiskunnan säätämien lakien ja säädösten avulla. Aiheesta  voit lukea enemmän täältä

 

Käytettyjä lähteitä

  1. Kaye S, Heinonen S, Pietiläinen K. Kaksosten hankinnainen lihavuus. Duodecim 2020;136: 1880-8.
  2. Pietiläinen K, Kaprio J, Borg P ym. Physical inactivity and obesity: A vicious circle. Obesity 2008;16:409-14.
  3. Naukkarinen J, Heinonen S, Hakkarainen A ym. Chracterising metabolically healthy obesity in weight-discocordant monozygotic twins. Diabetologia 2014;57:167-76.
  4. Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A ym. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. FinTerveys 2017 tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

 

 

3 thoughts to “Väärän paikan rasva rassaa elimistöä”

  1. Luin Pietiläisen artikkelin, mielenkiintoista. Poikkeuksellisista eripainoisista kaksosista oppii jotakin, samapainoisista ei. Kaikkein mielenkiintoisinta oli hänen havaintonsa, jossa 50% lihavista kaksospareista oli metabolisesti terveitä. Hän viittasi kahteen lihavuuteen; a) rasvasolujen määrä ei lisäänny, vaan ne saavuttavat täyttökapasiteettinsa ja lisärasvat alkavat päätyä vatsan sisään ” vrt. pallomaha” ja b) rasvasolujen lukumäärää voi lisätä, jolloin ihonalainen kerros vielä voi kasvaa ” vrt. riippumaha”, ja lihavana voi tuolloin säilyä metabolisesti terveenä. Tämä näkyi lihavien suurena markkerien hajonta-alueina, joiden alarajat alkoivat ihan normilukemista!

    Siis lihavuus yksin ei aiheuta, mutta lihavuuden laatu aiheuttaa? Samaan viittasi Dietfits tutkimuksen jälkikäteishavainto https://www.healio.com/news/endocrinology/20191205/despite-similar-weight-loss-lowcarbohydrate-diet-delivers-insulin-reductions-smaller-fat-cells-than

    Rasvasolun koolla oli metabolista väliä, eli täyttöasteen taso (100%-täyttöaste) näyttää määrittelevän häiriön, mitä täydempi sen huonompi. Ollaanko oikeilla jäljillä, lihavuus BMI ja vyötärön mittana ei yksin riitä, pitää arvioida täyttöastetta?
    JR

    1. Kiitos kiinostavista kommenteista! Tämä kuvastaa sitä, me ihmiset olemme aineenvaihdunnaltamme aika tavalla erilaisia. Valitettavasti taipumus väärän paikan rasvaan on yleinen.

  2. Väärän paikan rasva, kun oikean paikan rasva puuttuu… erilaisissa ihmisissä

    Berardinelli-Seip -ihmiset näyttävät bodareilta luonnostaan; ihonalaista rasvakerrosta ei juuri ole geenivirheen takia, ja rasva pyrkii myös lihaksiin suurentaen näitä (kannibaalit arvostaisivat marmoroitunutta lihasta?) Teini-iässä nämä luomu-bodarit ovat jo diabeetikkoja. Koska puskuri oli vähäinen, ainoa paikka energian varastoinnille eli rasvavarastolle on -viskeraali (sivuvaikutuksineen). Ilman että kykenevät lihomaan, mutta veri on täynnä FFA vapaita rasvahappoja ja triglyjä hallitsemattomasti, samalla kun ravinnon energiaa on vaikea laittaa varastoon, jossa ei ole tilaa. Liikaa kaloreita käsittelykykyyn nähden? Vaiko sittenkin kyvyttömyys suojata veriplasmaa ylikaloreilta?
    Heidän geeninsä suojaavat lihomiselta, mutta eivät ”lihomisen aiheuttamilta” sairauksilta?

    Entä jos pannan geeneiltään terveet mutta ilmentyneiltä geeneiltä erilaiset kaksoset ”riippumaha” ja ”pallomaha” ja Seip rinnan:
    Metabolinen Oireyhtymä: riippumaha ei; pallomaha kyllä/esidiabetes; Seip MO+T2D
    Täyttöaste rasvasoluissa: riippumaha tilaa on; pallomaha lähes täysi; Seip täysi
    Joustovara: riippumaha on, pallomaha vähän, Seip ei.
    Lihavuus: riippumaha on, pallomaha on, Seip ei.

    Paremmin kuin lihavuus, joustovara selittäisi metabolisen oireyhtymän ja muut vitsaukset; mitä vähemmän sen sairaampi? Meillähän on terve lihava, sairas lihava ja samalla lailla sairas laiha tuossa yllä.
    JR
    Lainataan vielä Pietiläistä: Tutkimushetkellä kaksosten liikunnallinen aktiivisuus ei selittänyt heidän nykyistä painoeroaan

Comments are closed.