Lihavan seniorin elämä

Kuudenkymmen ikävuoden tienoilla suurin osa suomalaisista on ylipainoisia (1). Poimin heidän joukostaan kaksi reilusti lihavaa, joiden painoindeksi ylittää 30. Annan heille 1950-luvun yleisimmät nimet Juhani ja Marjatta.

Toukokuun lopulla osallistuin Turussa Suomen lihavuustutkijoiden yhdistyksen seminaariin. Kuuntelin herpautumatta kansanterveystieteen professori Sari Stenholmin luentoa hänen kertoessaan, millaisia ongelmia lihavuus aiheuttaa ikääntyville.

Turussa minulle valkeni, ettei Juhanin ja Marjatan tulevaisuus näytä valoisalta. Heidän kohdallaan mahdollisuudet viettää hyviä eläkeläisvuosia ovet paljon huonommat kuin normaalipainoisten ikätovereiden.

Liikkumiskyky romahtaa

Runsas kymmenen vuotta sitten Sari Stenholm työtovereineen selvitti perusteellisesti seniorikansalaisten liikkumiskuntoa (2). Tutkittujen yli 4500 suomalaisen keski-ikä oli 68, ikähaitari 55 – 90 vuotta.

Heikentyneen liikuntakyvyn määritelmänä oli maksimivauhti kuuden metrin kävelytestissä alle 1,2 metriä sekunnissa tai kyvyttömyys kävellä 500 metriä pysähtymättä. Tällä kävelykunnolla katua ei ehdi ylittää vihreän aikana.

Tutkittavien joukko jaettiin painoindeksin mukaan kahteen ryhmään:

  • Painoindeksi 30 tai enemmän eli reilusti lihavat
  • Painoindeksi alle 30, ei-lihavat, jossa joukossa olivat lievästi ylipainoiset ja normaalipainoiset.

Alla oleva kuva kertoo, millaiset mahdollisuudet Juhanilla ja Marjatalla on säilyttää normaali liikkumiskyky. Asteikko ilmoittaa, mikä on suhteellinen riski heikkoon kävelykykyyn. Vasemmalla sijaitseva matala pylväs ”never obese”, ei koskaan lihava, saa asteikolla arvon 1.

Kuvan neljä oikean puoleista pylvästä on muodostettu lihavuuden alkamisiän perusteella. ”Obesity since 30-year-old” tarkoittaa niitä tutkimukseen osallistuneita, jotka ovat olleet lihavia jo 30-vuotiaana. ”Currently obese” -ryhmässä lihominen on tapahtunut vasta 50 ikävuoden jälkeen.

Pylväiden jyrkät korkeuserot kertovat, miten voimakkaasti lihavuuden kesto vaikuttaa kävelykykyyn. Jos Juhanin ja Marjatan lihavuus on alkanut jo 30-vuotiaana, todennäköisyys heikentyneeseen kävelykykyyn seniori-iässä on 9 kertaa suurempi kuin ei-lihavilla. Lihominen ennen 50 vuoden ikää lisää heikon kävelyn riskiä 4-kertaiseksi

Tutkimuksessa lihaviksi luokiteltujen painoindeksi oli keskimäärin 34,  mikä merkitsee 26 – 28 kilon liikapainoa. Oletko ollut vaeltamassa tämän painoisen rinkan kanssa? Näin runsaat ylimääräiset kilot jalkojen päällä ovat luonnollisesti iso taakka, kun seniori jo heikentynein lihaksin yrittää liikkua.

Lihomisiän voimakas vaikutus viittaa siihen, että lihavuuden aiheuttamat sairaudet ovat vähintään yhtä merkittävä syy heikompaan kävelykykyyn kuin ylipainon tuomat liikakilot.

Mitä pitempään lihavuus on ollut ”päällä”, sitä enemmän sairauksia on ehtinyt ilmaantua. Sairauksien vaikutukseen viittaa myös kuvassa toinen vasemmalta oleva ryhmä ”previously obese”, aiemmin lihavat, jotka olivat laihduttaneet ennen kävelytestiä. Vaikka paino oli pudonnut, heikko tulos kävelytestissä todettiin kolme kertaa useammin kuin ei koskaan lihavilla.

Sairauksia

1990-luvulla aloitettiin laaja Työterveyslaitoksen tutkimus, johon tulevien vuosien aikana kerättiin kymmeniä tuhansia työssä käyviä keski-ikäisiä ihmisiä kymmenestä Suomen kaupungista. Keskimäärin heitä seurattiin 7 vuotta, pisimmillään 16 vuotta. Tästä valtavasta aineistosta voitiin tilastollisesti laskea, miten terveydentila muuttui 50 – 75 ikävuosien välillä (3).

Jokaisella tutkimuskäynnillä mitattiin paino ja pituus, ja terveydentilaa kartoitettiin kahdella kysymyksellä:

  • ”Miten arvioit terveydentilasi asteikolla 1 – 5 ?”
    Vastausten perusteella ihmiset jaettiin kahteen ryhmään:
    1 – 2 pistettä = hyvä terveys,
    3 – 5 pistettä = alentunut terveys.
  • ”Onko lääkäri koskaan kertonut, että sinulla on diabetes, aivohalvaus, sydänsairaus, krooninen keuhkosairaus tai syöpä ?”
    Jos henkilö vastasi kyllä, hänet luokiteltiin ”krooninen sairaus” -ryhmään.

Normaalipainoisiin verrattuna lihavien elinvuodet vähenivät, mutta ei kovin paljoa. Lihavimpien (painoindeksi yli 35) elinikä lyheni vain 1 – 2 vuotta.

Sen sijaan itse koetussa terveydessä todettiin suuret erot. Mahdollisuus terveisiin seniorivuosiin oli normaalipainoisilla keskimäärin 18 vuotta. Lievä ylipaino pudotti tästä kolme vuotta pois. Painoindeksi välillä 30 – 35 vähensi terveitä vuosia toiset kolme vuotta. Jos painoindeksi oli yli 35, terveitä vuosia oli 9 – 10 vuotta vähemmän kuin normaalipainoisilla.

Samankaltaisia tuloksia saatiin kroonisissa sairauksissa. Seurannan aikana normaalipainoiset säästyivät keskimäärin 14 vuotta diabetekselta, aivohalvaukselta, sydänsairaudelta, krooniselta keuhkosairaudelta tai syövältä. Painoindeksi 30 – 35 vähensi sairauksista vapaata aikaa viisi vuotta, ja vaikea lihavuus 7 – 8 vuotta.

Tutkimuksen tuloksia tarkasteltiin myös toisinpäin: miten paino vaikutti terveyden säilymiseen. Kuvassa näytetään pylväinä, miten itse koettu hyvä terveys säilyi ja kuinka usein vältyttiin kroonisilta sairauksilta.

Overweigth tarkoittaa lievää ylipainoa (painoindeksi 25 – 30), obesity I selvää lihavuutta (indeksi 30 – 35) ja obesity II vaikeaa lihavuutta (indeksi yli 35). Mitä enemmän ylipainoa, sitä heikommat mahdollisuudet pysyä terveenä. Lihavimmassa ryhmässä vähemmän kuin kolmasosa on ilman kroonista sairautta.

Tässä tutkimuksessa lihavuussairauksista huomioitiin vain diabetes, sydänsairaudet, aivohalvaus, krooninen keuhkosairaus ja syövät. Luvut olisivat vielä masentavammat, jos lihavuussairauksista mukana tutkimuksessa olisivat olleet myös nivelrikko, selkäongelmat, dementia ja masennus.

Samassa tiedeartikkelissa julkaistiin myös vastaavanlaisiin väestöotoksiin perustuvat tulokset Ruotsista, Englannista ja Ranskasta. Niissä kaikissa todettiin samankaltaiset lihavuuden aiheuttamat seuraamukset. Suomalaisten tulosten luotettavuutta lisää, että useat tutkijaryhmät eri maista päätyivät samoihin johtopäätöksiin.

Tässä yhteydessä kannattaa vielä tarkastella, kuinka paljon keski-iän lopulla ja eläkeiän alussa Suomessa on ylipainoisia (1). Taulukosta näet viimeisimmät tiedot siitä, kuinka monta 50 – 69 vuotiaista suomalaista sijoittuu eri painoluokkiin.

Normaalipainoiset ovat selvänä vähemmistönä. Lievästi ylipainoisia (indeksi 25-30) on huomattavasti enemmän, ja myös Juhanin ja Marjatan kaltaisten reilusti lihavien joukko ylittää normaalipainoisten määrän.

* * *

Ajatelkaa tilannetta, että kaksitoista vuotta sitten olisi löytynyt virus, joka dramaattisesti heikentää ikääntyvien mahdollisuutta liikkua. Viruksen aiheuttamien lukuisten sairauksien vuoksi kymmenet tuhannet seniorikansalaisemme tarvitsevat jatkuvaa hoivaa kotona tai laitoksissa.

Suomen terveysviranomaiset olisivat välittömästi ryhtyneet virusepidemian torjuntaan. Olisi käynnistynyt intensiivinen kehitystyö rokotteen ja viruslääkkeen kehittämiseksi.

Mutta kun kaksitoista vuotta sitten vanhusten heikon pärjäämisen merkittäväksi syyksi paljastui arkinen ja ikävä lihavuus (2), se ei kiinnostanut ketään. Vaille huomiota ovat jääneet myös kaksi vuotta sitten julkaistut tulokset (3) siitä, miten lihavuuden aiheuttamat sairaudet ratkaisevalla tavalla heikentävät ikääntyneiden mahdollisuuksia hyvään elämään.

Viime aikoina Suomessa on kiinnitetty paljon huomiota ikäihmisten lisääntyvään hoivan tarpeeseen. Tällöin puhutaan vanhusten sairauksista aivan kuin ne olisivat ikävuosien väistämätön seuraus. Missään en ole nähnyt pohdittavan, miksi näitä sairauksia syntyy.

Maailman ja Suomen lihavuusepidemia johtuu epäsuotuisasta yhteiskunnallisesta kehityksestä, jonka seurauksena lihottavien elintarvikkeiden kulutus on jatkuvasti kasvanut (4,5,6). Aiheesta enemmän kirjoituksissani Lihavuusepidemian sylttytehtaalla ja Lihavuusepidemia maton alla.

Lihavuusepidemian kääntäminen laskuun olisi paljon yksinkertaisempaa ja halvempaa kuin uuden virustaudin torjunta. Keinot siihen ovat jo olemassa. Lihottavien elintarvikkeiden kulutusta voidaan vähentää poliittisilla päätöksillä – laeilla ja säädöksillä. Monissa maissa siihen on jo ryhdytty (7).

Edellisessä kirjoituksessa kerroin, millaisia seuraamuksia terveydelle lihavuus aiheuttaa lasten ja nuorten aikuisten elämässä. Maamme lihavuusepidemian nujertamista tarvitaan myös siksi, että ikääntyvät suomalaiset voisivat pitempään viettää itsenäistä elämää kotonaan. Samalla se vähentäisi vanhuspalvelujen kustannuksia.

Jälkikirjoitus 8.6.2019

Eilen Ilta-Sanomat selosti tämän blogikirjoituksen tuloksia. Jutun otsikko ”Pienikin ylipaino vie terveitä vuosia” ei ollut onnistunut, sillä edellä kerrotuissa tutkimuksissa haitat todettiin nimenomaan ikääntyvillä, joilla painoindeksi yli 30. Heillä ylipainoa oli reilusti. Ehkä en lyhyessä puhelinhaastattelussa muistanut tätä korostaa.

Ikääntyneillä todetaan usein myös vajaaravitsemusta, josta seuraa lihaskatoa ja muita ongelmia. Siksi normaalipainon määritelmä on sallivampi.

Tavallisesti ylipaino alkaa kun on painoindeksi 25 ylittyy, mutta ikäihmisillä raja on 28. Tämä merkitsee, että heillä voi olla noin 9 kiloa ylimääräistä, ennen kuin puhutaan ylipainosta.

Aiheesta enemmän Terveyskirjaston artikkelissa Ikääntyneen lihavuus – milloin ja miten voi laihduttaa.

Kirjallisuutta

  1. Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A ym. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. FinTerveys 2017 tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  2. Stenholm S, Rantanen T, Alanen E ym. Obesity history as a predictor of walking limitation at old age. Obesity 2007;15:929-38.
  3. Stenholm S, Head J, Aalto V ym. Body mass index as a predictor of healthy and disease-free life expectancy between ages 50 and 75: a multicohorts study. Int J Obes 2017;41:769-76.
  4. Mustajoki P. Ruokaympäristön muutos aiheuttaa pääaosan väestöjen lihomisesta. Duodecim 2015; 131: 1345-52. Lue netissä.
  5. Hall KD. Did food environment cause the obesity epidemic? Obesity 2018;26:11-13.
  6. Watson F, Taylor A, Rayner M ym. Priority actions for addressing the obesity epidemic in England. Public Health Nutr 2018;21:1002-7.
  7. Esimerkkejä eri maiden toimenpiteistä lihottavien elintarvikkeiden vähentämiseksi löytyy kirjoituksista Lihavan lapsen elämä, Lihavuuden vastustamisyhdistys takaisin, Lihavuusepidemia maton alla ja Lihavuusepidemian sylttytehtaalla.