Kuubalainen serenadi – siunattu niukkuus

Sota-aikana Suomessa oli pulaa elintarvikkeista. Etenkin liha- ja maituotteiden, rasvojen ja sokerin kulutus putosi reilusti (1). Seurauksena oli selvä alenema sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttamissa kuolemissa (2).

Norjassa toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana todettiin aivan sama ilmiö (3). Monista elintarvikkeista oli pulaa, etenkin lihasta, maidosta, sokerista, margariinista ja muista rasvoista. Kuvassa nähdään, miten niukemman ravinnon aikana kuolleisuus vuoden 1940 jälkeen putosi 20 prosenttia. Kuolemien vähenemä todettiin etenkin sydänsairauksissa, aivohalvauksissa ja munuaistaudeissa. Sodan jälkeen käyrät lähtivät nopeasti nousuun.

Viisikymmentä vuotta myöhemmin saman kaltainen ravinnon niukentuminen kohtasi Kuubaa.

Kuuban pula-aika

Kuuban talous oli riippuvainen viljan ja polttoaineen tuonnista Neuvotoliitosta. Kommunismin romahdettua Kuubaa kohtasi pula-aika, jonka viiden vuoden pahin jakso 1991- 1995 kulkee nimellä special period. Sen aikana Kuuban bruttokansantuote väheni 20 prosenttia (4,5).

Ruokapulan seurauksena  kuubalaisten kaloreiden saanti väheni melkein tuhat kilokaloria henkeä kohden. Bensapulan vuoksi liikunnallisesti aktiivisten määrä yli kaksinkertaistui (4,5).

Elintarvike- ja bensapulalla oli dramaattisia vaikutuksia terveyteen. Reilusti lihavien (painoindeksi yli 30) osuus väheni puoleen, 14 %:sta 7 %:iin. Uusia diabetes-tapauksia oli huomattavasti vähemmän (4). Verrattuna pula-aikaa edeltävään ajanjaksoon, vuosina 1997 – 2002  väheni kuolleisuus diabetekseen 51 %, sepelvaltimotautiin 35 % ja aivohalvauksiin 20 % (4).

Terveysvaikutukset olivat lyhytaikaisia. Vuonna 2002 kuubalaisten energian saanti oli noussut pula-aikaa edeltäneelle tasolle. Lihavuus lähti jyrkkään nousuun, ja vuoteen 2011 mennessä reilusti lihavien määrä oli melkein kolminkertaistunut vuoden 1995 alimpaan lukuun verrattuna (6).

Suomalainen serenadi?

Maailman 40-vuotisen lihavuusepidemian (7) aikana Kuuba on ainoa tiedossa oleva esimerkki siitä, että väestön ylipainoluvut voivat kääntyä laskuun. Siihen tarvittiin ankarat poikkeusolot, jotka leikkasivat kaloreiden saantia. Elämän ”normaalistuttua” ylipainoluvut kääntyivät heti nousuun.

Asetin normaalistuttua-sanaan lainausmerkit, sillä onhan se aivan kummallista, jos normaaliin kuuluu ihmisten voimakas lihominen. Ei ole normaalia, että suomalaisista suurin osa on ylipainoisia ja että 1,2 miljoonalla ylimääräistä painoa on enemmän kuin 15 kiloa.

Kuuban tapahtumat osoittavat, miten lihavuusluvut  voivat alentua nopeasti, kun väestön kaloreiden saanti vähenee. Kaloreiden vähentämiseen ei tarvita kovaa ”kuubalaista kuuria”, joka oli hallitsematon tilanne ja kansalaisille raskas kokemus. Lihottavien elintarvikkeiden kulutusta voidaan vähentää viisailla laeilla ja säädöksillä ilman, että suomalaisten elämässä tapahtuisi mitään ikävää. Se on helppoa toteuttaa siksi, että melkein kaikki lihottavat elintarvikkeet ovat tarpeettomia.

Emme tarvitse jokapäiväiseen elämiseen makeisia, suklaata, keksejä, perunalastuja, juustopalloja, sokerijuomia, energiajuomia jne. Vielä muutama sukupolvi sitten suurin osa suomalaisista eli elämänsä kokonaan ilman niitä.

Ennen lihavuusepidemian alkua 1970-luvulla edellä mainittuja tarpeettomia elintarvikkeita oli jo kaikkien saatavila, mutta niiden kulutus oli huomattavasti alhaisempi kuin nyt. Ei ole mitään näyttöä siitä, että ihmiset vähäisemmän saannin vuoksi olivat silloin vähemmän onnellisia kuin nyt.

Sen sijaan on vahva näyttö siitä, miten lihominen aiheuttaa yli 30 sairautta, heikentää elämisen laatua (8,9), heikentää lasten mahdollisuutta hyvään elämään ja tyrkkää seniorikansalaiset tavallista aikaisemmin muiden hoivattavaksi.

Jos lihottavien elintarvikkeiden säätelyn vuoksi me ihmislapset saamme kahden tikkarin sijasta vain yhden, se ei huononna kenenkään elämää. Kaloreiden hallittu vähentäminen saisi aikaan paljon hyvää.

 

Käytettyjä lähteitä

  1. Tikka J. Conditions and research into human nutrition in Finland during the war years. Proceedings of the Nutrition Society 1947, vol 5, No. 4. s. 260-3.
  2. Vilska A. Ravinnon ja verisuonitautien välisistä korrelaatioista. Suomen Lääkärilehti 1950, nro 6: 193-201.
  3. Strom A, Jensen RA. Mortality from circulatory diseases in Norway 1940 – 1945. Lancet 1951:126 -129.
  4. Franco M, Bilal U, Ordunez P ym. Population-wide weight loss and regain in relation to diabetes burden and cardiovascular mortality in Cuba 1980-2010: repeated cross sectional surveys and ecological comparison of secular trends. BMJ 2013;346:f1515.
  5. Franco M, Ordunez P, Caballero B ym. Impact of energy intake, physical acticity, and population-wode weight loss on cardiovascular disease and diabetes mortality in Cuba, 1980-2005. Am J Epidemiol 2007;166:1374-80.
  6. Nie P, Alfonso Leon A, Diaz Sanchez MA ym. The rise in obesity in Cuba from 2001 to 2010: An analysis of national survey on risk factors and chronic disease data. Econ Hum Biol 2018;28:1-13.
  7. Chooi YC, Ding C, Magkos F. The epidemiology of obesity. Metabolism 2019;92:6 – 10.
  8. Fontaine KR, Barofsky I. Obesity and health-related quality of life. Obesity Rev 2001;2:nro 3.
  9. Kushner RF, Foster GD. Obesity and quality of life. Nutrition 2008;16:947-52.

7 thoughts to “Kuubalainen serenadi – siunattu niukkuus”

  1. Onko mahdollista että pätkä- ja vuoropäiväpaastolla on myös positiivisia vaikutuksia?

    Olen pian vuosikymmenen niillä pitänyt painoni ihannelukemissa ja alunperin tuolla paastoilulla pudotin ylimääräiset 15 kg.

    Kaikki veriarvoni ja verenpaine ihannelukemissa, ikää 66 v.

    Suuri etu pätkäpaastoilusta on lisääntynyt aika kun voi syödä mihin kellonaikaan hyvänsä, tai jättää kokonaan syömättä vaikka yhtenä päivänä. Toinen etu on että silloin kun syö, voi syödä mahan täyteen eikä tarvitse kaloreista välittää.

    1. Ei pelkästään mahdollista vaan todennäköistä. Viime aikoina erilaisia pätkäpaastoja on tutkittu paljon, ja tulokset osoittavat niiden olevan hyödyllisiä, jos ne on toteutettu terveellisellä tavalla.

      Näissä tutkimuksissa paastopäivinä on tavallisesti syöty noin 500 kcal:n edestä ruokaa, joka on noin viidesosa normaalista tarpeesta. Niissä on myös huolehdittu, että ravinto on keskimäärin riittävän terveellistä, kasviksia, kuituja täysjyvätuotteista, proteiinia päivän tarve jne.

      Tutkimuksissa on käytetty erilaisia ohjelmia, esim. 1 tai 2 paastopäivää viikossa muutaman kuukauden ajan. Tämä on näkynyt painon laskuna sekä verenpaineen ja veriarvojen kohentumisena.

  2. Käsittääkseni elinikä on kuitenkin kasvanut koko ajan. Mikä tämän selittää. ?

    1. Hyvä kysymys! Samaan aikaan kun väestö on lihonut, on tapahtunut joukko suotuisia muutoksia, jotka ovat huomattavasti vähentäneet sairauksia. Tupakoinnin väheneminen, kolesterolitason lasku ja verenpaineen lasku ovat vähentäneet radikaalisti kuolleisuutta sydäntauteihin (aiheesta THL:n sivuilla ks. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130661/URN_ISBN_978-952-302-673-5.pdf?sequence=1&isAllowed=y). Parinkymmenen viime vuoden aikana on selvästi vaikuttanut myös verisuonitautien, syöpätautien ym. kehittynyt hoito.

      Maailman johtavassa lihavuusmaassa USA:ssa on merkkejä siitä, että ylipainon haitat ovat kääntämässä elinajan odotetta laskuun.

      1. Menevät vaikutukset mielenkiintoisesti ristiin. Onko tietoa mitkä olisivat elinajan odotusarvot nykyisillä hoitomenetelmillä kun kaikki olisivat ’normaali’-painoisia. Toisaalta mitkä olisivat elinajan odotusarvot nykyisellä painojakaumalla mutta ilman kehittyneitä hoitomenetelmiä.

        1. Relevantteja kysymyksiä, mutta tiedossani en ole tutkijoiden tekemiä laskelmia, joissa näitä olisi selvitetty.

  3. Varhaisimmat muistoni ovat 50-luvun alkupuolelta maalta. Kotikyläni ”vanhat ukot” olivat nykymittapuun mukaan vasta keski-ikäisiä. Kun he menivät niin huonoon kuntoon, että eivät enää pystyneet ulkona köpöttelemään, heidät pantiin sänkyyn ovenpieleen ja hoidettiin se, mitä työkuntoisten kiireiltä ehdittiin. Lääketieteellisessä mielessä heitä ei hoidettu mitenkään. He olivat siinä sängyssä kuolemaa odottamassa. Ei se odotus yleensä kauan kestänytkään, sillä varmasti heillä silloinkin oli usein hyvin vakavia sairauksia. Perttihän näitä asioita ymmärtää toisin kuin me maallikot. Rohkenen kuitenkin epäillä, että nykylääketieteen hoidoilla ukkojen elämää olisi usein jatkettu vielä ehkä parikymmentäkin vuotta.

    Pertin kolumnista oli tänään (14.1) Hesarin tiedesivulla peräti sivun pituinen esittely. Erinomaista. Blogi on erittäin tärkeä. Se osoittaa dramaattisella tavalla, kuinka nopeita ja suuria muutokset koko yhteiskunnassa voivat terveyden osalta olla riippuen siitä, mikä on yhteiskunnallinen tilanne. Kolmen suuren ”kenttäkokeen” positiiviset asiat tapahtuivat pakon edessä. Kyllä tämä silti toivoa herättää, että suuria myönteisiä muutoksia voisi järkevällä politiikalla saada aikaan myös hallitusti. Kiitos Pertti, aivan mainio kolumni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *